Yrittämisen sietämätön keveys
Julkaistu: 5.2.2018 klo 06:15
Voisin tässä aloittaa kirjoitukseni hieman Milan Kunderan kuuluisaa kirjaa ”Olemisen sietämätön keveys” modifioimalla sanoa, että yrittäjyyttä voitaisiin aivan yhtä kuvata ”yrittämisen sietämättömäksi keveydeksi”. Tätä perustelen sillä, että yrittäjäksi voi lähteä sormiaan napsauttamalla kuka tahansa ja koska tahansa, mutta yrittäjyydestä poislähteminen ei tilanteen ollessa akuutti olekaan niin helppoa. Yrittämisestä luopujan pitää todistaa kaiken maailman viranomaisille lähes yli-inhimillisin sanankääntein ja lukuisien todistusten avulla, että hän on todellakin lopettanut yrityksensä ja luopunut yrittämisestä. Tämän takia olen jatkuvasti ihmetellytkin, että miksi poliitikot ja TE-toimistojen virkailijat koko ajan maireasti houkuttelevat työttömiä ryhtymään yrittäjiksi! Eihän yrittäjäksi kuitenkaan ihan noin vain voi lähteä kuten nämä seireenit houkuttelevat. Todellinen ja tuloksia aikaan saava yrittäjyys edellyttää loistavaa liike-ideaa, rahoitusta, hyvää ja yrittäjää tukevaa toimintaympäristöä, jatkuvaa verkostoitumista sekä toisinaan myös hyvää tuuria. Lisäksi yrittäjäksi ryhtyvällä pitää olla voimakas yrittämisen palo sisällään, oikea asenne, vahva unelma, luja usko itseensä sekä myös kärsivällisyyttä kestää vastoinkäymisiä. Tämän vuoksi yrittäjäksi ei voi ryhtyä kuka tahansa kadun tallaaja pelkästään virkamies- ja poliitikkomääräyksellä tai kehotuksella. Ei, se pitää olla jokaisen ihmisen oma henkilökohtainen valinta.
”Yrittäjyys on paljon muuttunut 1990-luvulta”
Kaikki tämä on usein tullut mieleeni pohtiessani yrittäjyyttä ja yrittämistä oman yli 20-vuotisen yrittäjän urani kautta. Heti tähän on sanottava se, että yrittäjyys on paljon muuttunut niistä ajoista, kun perustin ensimmäisen johtamisen ja henkilöstön kehittämiseen keskittyneen yritykseni vuonna 1995. Perustaessani firmaani jalostaakseni sen avulla omaa unelmaani todeksi elettiin 1990-luvun laman synkintä aikaa. Yrityksiä oli tämän laman seurauksena kaatunut runsain mitoin ja monet yrittäjät joutuivat vuosikymmenien velkavankeuteen, ja jotkut jopa konkurssin jälkeen valitsivat vaihtoehdokseen itsemurhan. Toiseksi, akateemisissa piireissä siihen aikaan yrittäjiä oli tosi vähän. Minunkin lähipiirissäni van muutama harkitsi yrittäjyyttä. Siihen aikaan akateemiset opiskelijat valmistuttuaan hakivat tulevaisuuden turvaa julkisen sektorin tarjoamista vakaan toimentulon turvaavista eläkeviroista, suuripalkkaisista töistä yksityisellä sektorilla tai yliopistomaailmassa monivuotisista apurahoista Yrittäjyysilmapiiri oli siis erittäin negatiivinen. Minua pidettiin jopa hölmönä haihattelijana ja taivaanrannanmaalarina kertoessani lähteväni yrittäjäksi. Välillä oli tunne kuin olisin eräänlainen nykyajan don Quijote, joka taisteli loppumatonta sotaansa tuulimyllyjä vastaan!
Mutta kaikesta vastustuksesta ja varoituksista huolimatta perustin oman yritykseni. Tätä, päätöstä en ole koskaan joutunut katumaan. Totta kai minulla on ollut yrittäjän urallani hyvien hetkien lisäksi myös huonoja hetkiä, mutta positiivinen puoli yrittäjyydessä on siitä huolimatta ollut enemmän esillä. Yrittäjyys on sopinut minulle niin hyvin kuin nenä päähän. Enää tuskin osaisin edes olla kenenkään toisen palveluksessa! Olen uskonut yrittäjyyteen jopa niin paljon, että olen uskaltanut perustaa hyvän ystäväni kanssa toisen yrityksen, tällä kertaa Viroon, vuonna 2005. No, miksi Viroon? Syynä tähän olivat yksinkertaisesti Viron Suomea pienyrittäjäystävällisempi ja modernimpi osakeyhtiölaki, yrittäjäystävällinen toimintaympäristö sekä Suomea yksinkertaisemmat ja selkeämmät verolait. Konsulttiyrityksemme onkin Baltiassa pikkuhiljaa kasvanut ja nykyisin myös työllistää muitakin ihmisiä kuin meidät omistajat. Huvittavaa asiassa on se, että kertoessani aikoinaan yrityksen perustamisesta Viroon, minua pidettiin silloinkin hulluna tai ainakin isänmaanpetturina. Ympäristötekijät eivät todellakaan ole koskaan olleet siis kovin suotuisia yrittäjyydelleni! Onneksi sentään oma perheeni ja tietenkin myös uskolliset asiakkaani ja yhteistyökumppanini ovat uskoneet minuun ja tukeneet yrittäjyyttäni. Kiitos siitä heille!
”Kuva yrittäjästä ja yrittämisestä on monipuolistunut”
Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Ja onneksi! Nykyään yrittäjyyteen suhtaudutaan mielestäni paljon myönteisemmin ja innokkaammin kuin oman ensimmäisen yritykseni perustamisaikana. Tämä näkyy hyvin siinä, että monet nuoretkin yhä enemmän harkitsevat oman yrityksensä perustamista, ja tämä näkyy hyvin esimerkiksi erilaisten startup-yritysten perustamisbuumissa. Kaikkien startuppien siivet eivät tietenkään kanna pitkälle, mutta uusia syntyy jatkuvasti. Lisäksi myös akateemisessa maailmassa suhtautumisessa yrittämiseen on tapahtunut suuri muutos. Monet yliopisto- ja korkeakouluopiskelijat pitävät oman yrityksen perustamista varteenotettavana vaihtoehtona toisen palvelukseen menemiselle. Tämä on mielestäni hieno asia. Näin kuva perinteisestä rasvaiset haalarit päällään verstaassaan raatavasta yrittäjästä on monipuolistunut. Nyt yrittäjyydestä on tullut hyväksyttävä vaihtoehto myös muillekin oman alansa ammattilaisille ja asiantuntijoille.
Minä itse asiassa ihailen uuden polven yrittäjiä! He ovat innokkaita, usein luovia hulluja, osaavia ja uskaltavat kaiken lisäksi ottaa monia sellaisia riskejä, mitä ennen pidettiin täysin hulluina ja tuomittavina ideoina. Nuoret pitävät selvästi yrittäjyyttä yhtenä keinona toteuttaa omaa luovuuttaan ja monenlaisia ideoitaan. Lisäksi myös yrittäjyysilmapiirissä on tapahtunut kohentumista verrattuna juuri 1990-lukuun. Jopa poliitikot ja viranomaiset suhtautuvat yrittäjiin paremmin kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Jotkut heistä jopa yrittävät ymmärtää yrittämistä ja yrittäjän arkea, No, tätä tapahtuu ainakin toisinaan. Yrittäjiä ei enää nykyään pidetä niin pahoina ”riistäjinä” kuin ehkä joskus aikaisemmin. Tietenkin vielä monissa asioissa on paljon parannettavaa, kuten esimerkiksi yrittäjän loma-asioissa ja etenkin sosiaali- ja eläketurvassa. Ehkä näihinkin saadaan joskus parannusta. Ehkä! Toivossa on hyvä elää.
Summa summarum, yrittäjä ei onneksi enää ole sellainen ”kummajainen” ja ”outolintu”, kuten hänen kuviteltiin olevan vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Onko yrittäjyys siis sittenkin elämäntapa? No, ehkä se joillekin vielä on, mutta siitä on nykyään enemmänkin tullut yksi varteenotettava vaihtoehto ihmiselle, joka haluaa toteuttaa itseään, ansaita elantonsa sekä tavoitella unelmiaan. Se on kuitenkin myönnettävä, että kaikista meistä ei ole yrittäjiksi, eikä sitä paitsi tarvitse ollakaan! Joka tapauksessa on tärkeää muistaa, että me yrittäjätkin ansaitsemme paikkamme suomalaisen yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja hyvinvointivaltion rakentamisessa sekä Suomen viemisestä kohti vieläkin parempaa tulevaisuutta.
Esa Lehtinen FM, MBA, yritysvalmentaja Koulutuspalvelut Esa Consulting
