Viime vuoden paras valinta – lopetin kiire -sanan käytön
Julkaistu: 5.1.2018 klo 08:44
Kirjoitin alkusyksystä omasta unelmieni työpäivästä, jossa pohdin mitkä asiat tekevät omista työpäivistäni mielekkäitä.
Kyky ja mahdollisuus olla läsnä ovat edelleen listaykkösiä, sillä niiden avulla pääsen yleensä parhaiten positiiviseen flow-tilaan.
Moni tuttuni tietää, että niinä aikoina oma kuormitukseni oli aika lailla tapissaan ja tiesin, että tilanne tulisi jatkumaan samanlaisena koko syksyn.
Päätinkin tehdä kokeilun ja poistaa sanavarastostani kokonaan sanan kiire.
Nyt monta kuukautta myöhemmin, ja jo matkan varrella, huomasin, että se oli suorastaan loistava valinta.
Alussa se oli aika haastavaa, mutta samalla sen tietoinen välttely teki siitä entistä tehokkaampaa. Työkuorma ei itsessään kadonnut minnekään, mutta sen käsittely ilman itseään ruokkivia römpiöitä oli huomattavasti helpompaa.
Peilisolumme reagoivat liikkeisiin, ääniin, ilmeisiin ja eleisiin. Niiden tehtävä kun on jäljitellä sitä, mitä toinen ihminen tai olento tekee ja miltä se tuntuu. Siksi niitä kutsutaan myös nimellä empatianeuronit.
Siksi viljelemällä tätä vihuliaista sanaa jaamme läsnäolottomuuden tunteen myös muille.
Näin kaikista tapaamisista ja kohtaamisistakin tuli ainakin itselleni huomattavasti antoisampia.
Urheilussa mainitaan usein, että resepti menestykseen pitkissäkin sarjoissa on keskittää fokus vain yhteen peliin kerrallaan.
Uskon, että tämä resepti toimii myös (työ)elämässä.
Jos keskittyy tekemään vain yhden asian kerralla, ajattelematta seuraavia, ne tulevat tehtyä paremmin ja kuormittavat aivoja vähemmän.
Suosittelen kokeilemaan, sillä tehokkain aikavyöhyke kaikissa tilanteissa, tehtävissä ja kohtaamisissa on juuri tässä ja nyt.
Ilman kiirettä.
Jyri Kansikas, toimitusjohtaja, Work goes happy
