Hyvinvointipalveluiden toimivuuden tae ei ole pelkästään riittävä taloudellinen resurssi, vaan myös hyvinvoiva

henkilöstö. Kuntien heikentynyt taloudellinen tilanne on kiistatta riski henkilöstön hyvinvoinnille. Kiire,

sijaispula ja kuormittava työ aiheuttavat kierteen, jossa sairauslomat lisääntyvät ja työntekijän pahoinvointi

lisääntyy. Kunnissa on kiinnitettävä erityisesti huomiota sosiaali- ja terveysalan henkilöstön jaksamiseen ja

työhyvinvoinnin lisäämiseen ja sen turvaamiseen. Henkilöstömitoituksissa on pysyttävä, sijaisjärjestelmää tulee

kehittää ja työsuhteiden pätkittämisestä on luovuttava. Työtehtävien ja toimenkuvien muutoksiin tulee panostaa

koulutuksella ja riittävällä ohjauksella. Henkilöstölle on myös turvattava työrauha jatkuvan muutospaineen ja

kehittymisen työmaailmassa.

Mikäli suunniteltu eläkeiän nosto toteutuu, työssä jaksamiseen ja työkyvyn ylläpitämiseen tulee ohjata riittävästi

resursseja. Kevan toteuttaman työssä jaksamisen ja työurien pidentämisen malli on tuonut merkittäviä tuloksia.

Työssä jatketaan entistä pidempään, myös alentuneesta työkyvystä huolimatta ja varhaiseläkkeelle siirtymiset ovat

vähentyneet varhaisen tuen, työterveysyhteistyön ja työnkuvien muuttamisen avulla. Tätä työtä on hyvä laajentaa

kunta-alan työpaikoilla.

Työhyvinvointiin satsaaminen kannattaa jo työuran alkupuolella, tuloksena on tyytyväinen, jaksava työntekijä ja

hyvinvoiva työyhteisö. Tämä taas tuottaa laadukasta ja kustannustehokasta palvelua, jonka vaikutukset näkyvät

laajasti. Jokaisella työntekijällä on oikeus saada tehdä työnsä hyvin ja voida hyvin työyhteisössä.

---