Rajansa kaikella, myös henkisellä kuormituksella
Julkaistu: 29.8.2019 klo 06:00
Henkinen hyvinvointi on monelle jotain epämääräistä. Ehkä tyytyväisyyttä, onnellisuutta, huolettomuutta. Kapeakatseinen sanoo sen tarkoittavan, että ei ole diagnosoitua mielen sairautta. Yhtä mieltä ollaan siitä, että henkisen hyvinvoinnin määrittely on huomattavasti vaikeampaa kuin fyysisen. Ehkä tästä syystä henkinen pahoinvointi on noussut työterveyden ykköspuheenaiheeksi, ja mielenterveyden häiriöt yleisimmäksi syyksi sairauspäivärahan saamiselle.
Työhyvinvointi, psyykkisen kuormituksen määrä työssä ja vapaa-ajalla, kognitiivinen ergonomia, tietotyön kuormittavuus – nämä ovat tuttuja otsikoita. Otsikoiden alla etsitään keinoja, joilla näitä voidaan arvioida ja tunnistaa. Asiaa lähestytään monelta suunnalta. Käytännössä lopulta päädytään usein keskusteluihin, ilmapiirikyselyihin ja hyvinvointikartoituksiin, jotka pohjaavat pääosin työntekijöiden subjektiivisiin arvioihin.
Henkisen hyvinvoinnin mittaaminen on mahdollista
Yksikään terveydenhuollon tai liikunnan ammattilainen ei enää arvioi fyysistä kuntoa ilman asiaankuuluvaa mittausdataa. Tuskin kukaan myöskään väittää osaavansa arvioida verenpainettaan ilman mittareita.
Myös henkisen hyvinvoinnin puolella mittarit olisi hyvä saada jaksottaiseen tai jopa päivittäiseen käyttöön. Soveltuvilla fysiologisilla mittauksilla saadaan henkisestä hyvinvoinnista häviämään mystiikka. Numeroiden avulla keskustelu poistuu mutu-linjalta ja päästään heti asiaan. Tavoite on, että työterveyslääkäri tai -hoitaja voi mitatun datan perusteella sanoa: “Henkisen kuormituksesi tasosi on jatkuvasti liian korkea. Palautumisen määrää on lisättävä, jos haluat työkykysi pysyvän hyvänä”. Myös asiakkaalle kelpaa konkretia. On motivoivaa pyrkiä kuomituksen tasapainoon, kun on selkeä tavoite ja vertailukelpoista dataa.
Moodmetric-mittaus on sekä työterveyshuollon käytössä että laajasti sovellettu yliopistotutkimuksessa. Mittaus määrittää henkisen kuormituksen tason selkeästi siten, että vuorokausitasolla katsotaan ensin yhtä lukemaa. Sen ollessa koholla tarkastellaan kuormitusta vuorokauden aikana, mihin aikaan päivästä tasot ovat korkeita, milloin matalia?
Mittaus tapahtuu samanlaisena vuorokauden ympäri, joten päivän ja yön aikana tapahtuva palautuminen on vertailukelpoista. Mittausjakson minimipituus on kaksi viikkoa. Tässä ajassa yksilön tilanteesta saa hyvän kuvan. Tarvittaessa mittausta voi jatkaa viikkoja tai kuukausia.
Tärkeä osa mittausta on pohtia keinoja stressinhallintaan. Tätä voi tehdä yksin tai vaikka yhdessä ystävän kanssa. Terveydenhuollon ammattilaisen kanssa dataa kannattaa käydä läpi silloin, kun stressi on jo kroonistunut tai terveyden kokonaiskuva vaatii syvempää ymmärrystä.
Omakohtainen arviointi on hankalaa ja epätarkkaa, mikä johtaa monen kohdalla stressin kroonistumiseen
Tutkimus osoittaa, että ihmisten kyky arvioida omaa stressitasoaan on huonompi, kuin hyvin valittujen fysiologisten mittareiden. Subjektiivisen arvioinnin ongelma on, että lähtötasoa harva muistaa tai tiedostaa. Lisäksi arviointihetken fiilis ja tilanne vaikuttaa vastauksiin. Eilistä tai viikon takaista kuormituspiikkiä on mahdotonta arvioida tarkasti. Vielä vaikeampaa on erotella ja pisteyttää erilaisia henkisiä kuormitustekijöitä. Kumpi on haastavampaa, neuvotella teini-ikäisen kanssa kotiintuloajoista vai asiakkaan kanssa palveluhinnoista?
Työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä löytyy eniten töistä, mutta myös työn ulkopuolelta. Elämää pitäisi osata tarkastella kokonaisuutena. Stressin kroonistuminen voidaan ehkäistä vain jos huomataan ajoissa, milloin palautumista ei enää tapahdu riittävästi.
Moodmetric on yritys, joka tarjoaa tuotteita ja palveluja kroonisen stressin ennaltaehkäisyyn.
Kirjoittaja Niina Venho on Moodmetricin toimitusjohtaja.
Moodmetric on mukana WGH Tampere 2019 -tapahtumassa 4.10.
