PSYKOLOGISET TRENDIT TULEVAT JA MENEVÄT
Julkaistu: 26.10.2016 klo 06:30
Muistatko sinä vielä mitä kognitiivinen dissonanssi on? Minä muistan, mutta ei hätää jos et muista 1980-luvun suurta motivaatiopsykologian trendiä. Se trendi tuli, synnytti valtavan määrän tutkimuksia, kirjoja ja sovellutuksia, ja sitten se häipyi unholaan. Silloin, iloisella viime vuosituhannella, kognitiivinen dissonanssi ja eri ns. mentaaliset mallit oli tutkijoiden ja maallikoiden piirissä se ”must” asia, johon piti paneutua. Ilman sitä ei yksinkertaisesti voitu ymmärtää ihmisen toimintaa.
Tunneälyn kai vielä muistat? Yht’ äkkiä 1990-luvulla huomattiin, että ihmisellä on tunteita ja että niiden kanssa toimiminen on merkityksellistä yksilön, organisaation ja yhteiskunnan kehityksen kannalta. Amerikkalainen toimittaja ja psykologi Daniel Goleman sai puettua tämän perustotuuden niin hyvään muotoon, että sitä oli helppo markkinoida. Tunneäly kirjat ja kurssit myivät hyvin ja lähes jokaisen työpaikan ilmoitustaululla oli kopio lehtiartikkelista, jossa tätä hämmästyttävää totuutta julistettiin. Kohta ilmestyi organisaatioihin joukko testaajia, jotka eritasoisilla testeillä mittasivat ihmisten tunneälyä. Hyvällä tunneälykkysosamäärällä (EQ) oli kuulemma tutkimusten mukaan tavallista älykkyysosamäärä (IQ) suurempi vaikutus siihen miten yksilö ja organisaatio menestyy.
Nyt 2000-luvulla on uusi työhyvinvoinnin trendi: mindfulness. Se mikä vielä parikymmentävuotta sitten oli hippien haahuilua ja vaativalle työelämälle vierasta henkistä harrastusta on nyt ”in”. Ei voi muuta kuin ihmetellä sitä intoa, millä porukka löysää kravattiaan tai vaihtaa rennompiin vaatteisiin ja asettautuu perinteiseen meditaatioasentoon ja keskittyy hengitykseensä tai hitaasti makustelee suussaan rusinan aromeja.
Mitä tällä on tekemistä työhyvinvoinnin, tuottavuuden ja hyvän yhteistyön kanssa? Tutkimusten mukaan paljonkin. Mindfulness kuuluu ns. tietoisuustaitoihin, eli oman mielen käytön ja kehittämisen piiriin. Psykologian kannalta on toki itsestään selvää, että ihmisen mielellä (psyykellä/tietoisuudella) ja sen taitavalla käytöllä on suuri vaikutus ihmisen kokonaishyvinvointiin. Se mikä ihmetyttää on työhyvinvoinnin kehittämisestä vastaavien henkilöiden hurahtaminen jälleen johonkin trenditoimintaan.
Myös kognitiivinen dissonanssi- ja tunneälytutkimus saivat alkuvuosina valtavasti tutkimuksellista näyttöä taaksensa. Mutta sitten alkoi kuulua kriittisempiä äänen sävyjä. Sama tulee toistumaan mindfulnessin kanssa. Huomataan, ettei menetelmä sovi kaikille. Huomataan, että yhden menetelmän hyvä vaikutus liukenee, kun tutkimuksessa otetaan huomioon työpaikan muita tekijöitä kokonaisvaltaisemmin (mm. johtaminen, markkinoiden kilpailutilanne, osaamisen kehittäminen, fyysinen kunto). Lopuksi huomataan, että työhyvinvoinnin kehittämiseen liittyy paljon enemmän kuin vain parin mindfulness kurssin pitäminen.
Kirjoitustani ei tulisi ymmärtää väärin. Kaikki nämä kolme trendiä ja niistä syntyneet sovellutukset ovat sinänsä hyviä ja suositeltavia. Itsekin aloitin tietoisuustaitojen harjoittamisen 1977 Pohjois-Intiassa, Dharamsalassa, nuoren Dalai Laman lempeän katseen alla. Kognitiivisia taitoja kehitin Helsingin yliopistossa valmistuttuani sieltä psykologiksi ja tutkijaksi. Tunnetta ja nimenomaan tahtoa olen kehittänyt edistämällä ihmisläheistä psykologiaa ja toimimalla yli 30 vuotta psykologian asiantuntijana suomalaisessa työelämässä.
Ihmisen psyyke on valtavan monipuolinen ja hieno kokonaisuus, jota ei voi ymmärtää vain soveltamalla jotain yksittäistä testiä tai lukemalla pari kirjaa. Monipuolinen psykologinen osaaminen kehittyy vasta vuosien tutkimuksen ja harjoittelun myötä. Työhyvinvoinnin ja nimenomaan psyykkisen työhyvinvoinnin kehittämisessä on avainsanana kokonaisvaltaisuus. Organisaatio tarvitsee kokonaisvaltaisen työhyvinvointisuunnitelman ja -toteutuksen, ei irrallisia kursseja vallalla olevasta trendiaiheesta.
Psykologi Tony Dunderfelt
Mielen hyvinvointitreenit työelämässä (MHTT) kehittäjä
