”Nyt römpiöitä vähentämään!”
Julkaistu: 26.1.2021 klo 07:00
Tämä aika haastaa meidät lopultakin huomaamaan miten tärkeätä on ylläpitää ja kehittää yksilön psyykkistä hyvinvointia. Ihminen on kuten tunnettua fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen kokonaisuus, mutta pääpaino terveydenhoidossa on pitkään ollut lähes yksinomaan fyysisessä terveydessä. Yhteiskunnallisesti olemme toki yksi maailman huippumaita demokratian, tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden saralla. Mielen hyvinvoinnin ymmärtäminen on kuitenkin retuperällä. Ihmisen mieli voi kärsiä, vaikka fyysisesti ja yhteiskunnallisesti menee suhteellisen hyvin. Tämä johtuu siitä, että vaikka psyyke on aina yhteydessä elämän kokonaisuuteen, niin se seuraa myös omia lakejaan. Ihmisen mielen/psyyken/tietoisuuden lakeja on tunnettava, jos haluaa onnistua sen hoitamisessa.
On paljon ympäripyöreätä puhetta yksilön kunnioittamisesta, arvostavasta vuorovaikutuksesta, hyvästä ihmisten johtamisesta ja työn mielekkyyden löytämisestä. Kaikki tämä on vain juhlapuhetta ja korulauseita, jos ihmiset eivät käytännössä opi toimimaan oman psyykensä kanssa.
Mitkä ovat mielen hyvinvoinnin kehittämisen perusasioita, joita jokaisella työpaikalla tulisi huomioida?
Olen kehittänyt yhteistyössä muiden psykologian asiantuntijoiden kanssa ja Työsuojelurahaston avustuksella tutkimukseen perustuvia kehitysohjelmia ja harjoituksia, joiden avulla mielen hyvinvoinnin parantaminen mahdollistuu. Vaikka aihepiiri on laaja, niin näkisin, että alkuun päästään (yksilön tasolla, oma aiheensa ovat tiimi- ja vuorovaikutustaidot) keskittymällä kolmeen psykologiseen taitoon.
- Oman mielen rauhoittaminen
- Ratkaisukeskeinen ajattelu
- Tunnerömpiöiden merkittävä vähentäminen
Jokaisen kansalaisen tulisi oppia itselleen sopivia mielen rauhoittamisen keinoja. Samalla tavalla kuin kuntosalilla ohjataan löytämään yksilölle sopiva harjoitusohjelma, voidaan auttaa ihmisiä löytämään omasta itsestä sisäinen rauhan tila, johon voi palata työpäivän aikana stressin vähentämiseksi. Tähän sopivat mielen ja kehon rentoutukset ja hiljentämisharjoitukset, joista on saatavissa paljon tietoa. Kun ymmärtää mistä on kysymys ja oppinut asian omakohtaisesti, niin harjoitusten tekemiseen ei mene paljon aikaa. Olen itse kehittänyt erilaisia ns. 30 sekunnin harjoitteita, joita voi tehdä työpäivän aikana. Niistä muodostuu psykologisia minitaukoja, jotka tehokkaasti rauhoittavat stressaantunutta mieltä.
Mielen rauhoittaminen liittyy usein läsnäoloon nykyhetkessä, ratkaisukeskeisessä ajattelussa taas opitaan suuntamaan omaa tietoisuutta tulevaisuutta kohti. Yhdessä ja erikseen tutkitaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja sen sijaan, että jäädään pyörittämään pelkoja ja uhkia, tai epäonnistumisia ja harmituksia.
Onneksi parin viime vuoden aikana on alettu puhumaan tunteiden merkityksestä työelämässä. Kuitenkin tunnekeskustelussa on ainakin yksi vakava puute. Ihmiset sekoittavat tunteet, tunneilmaisun ja römpiöt keskenään. Kaikkia tunteita, niin positiivisia (ilo, innostus, hyvä olo, rohkeus) kuin ns. negatiivisia tunteita (pelko, suru, pettymys, viha, häpeä) tulisi tietysti hyväksyä itsessä ja muissa. Mutta ihan miten tahansa ei saa käyttäytyä muiden ihmisten kanssa. Sekä fyysistä että sanallista tunneilmaisua pitää osata säätää ja ohjata sosiaalisten tilanteiden mukaan, vaikka henkilökohtaisesti olisi todella ärsyyntynyt tai peloissaan.
Miksi rakentava tunneilmaisu on ihmisille niin vaikeata, vaikka (lähes) kaikki tietävät kyllä älyn tasolla tietävät miten tulisi käyttäytyä?
Suurin syy on siinä, että ihmisille ei ole opetettu erottamaan toisistaan luonnollisesti esiintyvät tunteet ja omassa mielessä kehittyvät ”römpiöt”. Tunne on tilanteen synnyttämä henkilökohtainen reaktio. Uudissanalla römpiö, kuvataan tunnetta, johon on kiinnittynyt erilaista tulkintaa, uskomusta, pelkoa ja aiheetonta kuvittelua. Römpiöt ovat ns. ”kelaavia tunteita”, jotka vievät ihmiseltä voimaa ja sekoittavat ihmisten välisiä suhteita. Tunteita hyväksytään ja ymmärretään, römpiöitä kyseenalaistetaan ja tarpeen mukaan muutetaan. Esimerkiksi huolestuminen on luonnollinen tunne, joka ei ole pahasta, mutta römpiöitynyt huolestuminen kuluttaa henkilöä psykofyysisesti, hämmentää yhteistyötä ja vaikeuttaa tuloksellista työntekoa.
Sanoisin, että yksi suurimpia kansanterveyttä uhkaava vaara on tällä hetkellä se, että ihmiset ylläpitävät aivan liian paljon kelaavia ajatuksia ja tunteita. Römpiöitä ei voi täysin välttää, mutta kun ne viruksen lailla valtaavat ihmisen mielen, niin häneltä katoaa sisäinen rauha ja ratkaisukeskeinen ajattelu. Ajassamme on paljon vaaroja ja uhkia, joiden ratkaiseminen sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla vaaditaan mahdollisimman vähän römpiöitynyttä mieltä.
Tony Dunderfelt
Psykologi, Dialogia Oy
Tahdotko olla mukana tekemässä Suomesta mielen hyvinvoinnin huippumaan? Tony Dunderfelt etsii organisaatioita mukaan uuteen projektiin, jossa sovelletaan digitaalisia ratkaisuja mielen hyvinvoinnin kehittämiseen. Hankkeelle tullaan hakemaan Työsuojelurahaston kehittämisavustusta. Ota yhteyttä: tony@dialogia.fi
