Choose life. Choose a job. Choose a career. Choose a family. Choose a fucking big television. Choose washing
machines, cars, compact disc players and electrical tin openers. Choose your future. Choose life.

Irvine Welsh: Trainspotting (1993)
Elämä on valintakysymys, sanotaan. Nuorena pitäisi opiskella, hankkia työkokemusta, itsenäistyä, löytää parisuhde
ja vielä ehtiä nauttia vapaudestakin. Jotkut valitsevat elämän, jotkut heroiinin, kuten Irvine Welshin romaanissa
Trainspotting. Useimmat nuoret kuitenkin valitsevat elämän. He omaksuvat yllättävän samankaltaisen arvomaailman
kuin vanhempansa ja löytävät paikkansa yhteiskunnassa ja työelämässä.

Kun tasavallan presidentti puhuu nuorten syrjäytymisestä ja yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, kansakunnan
kerma nyökkäilee hiljaista hyväksyntää. Hyvä näin ja vielä parempi jos poliittisesti korrekti myötäily kääntyisi
konkreettisiksi teoiksi: toimivaksi yhteiskuntatakuuksi, työmarkkinoiden tarpeita vastaaviksi opiskelu- ja
oppisopimuspaikoiksi, perustuloksi ja oikeiksi työmahdollisuuksiksi nuorille.

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut. Pönäkän keski-ikäisen keskiluokan silmissä nuoriso herättää aina lievää
epäluuloa ja kiusaantuneisuutta. Erityistä huolta kannetaan pitkistä opiskeluajoista ja nuorten asenteista, vaikka
todellisuudessa nuoret ovat tärkeä osa työvoimaa. Tiesittekö muuten että joka kymmenes työllinen on opiskelija?
Ilman opiskelijoiden työssäkäyntiä todellinen työvoimapula realisoituisi. Yllättävän moni opiskelija myös
työskentelee koulutustaan vastaavissa tehtävissä.

Selvitin hiljattain nuorten aikuisten työasenteita kollegoideni Tiina Saaren, Satu Ojalan ja Katri Siposen kanssa
Tilastokeskuksen kokoamien työolotutkimusten valossa. Me tutkijat olimme hetken ihmeissämme, kun emme löytäneet
edustavista vuosina 1984, 1997 ja 2008 kootuista tilastoista mitään tukea epäilyille 15–28-vuotiaiden nuorten
aikuisten rapistuvasta työmoraalista. Sitten hoksasimme, että käsissämme on tärkeä tulos: suomalaisten työmoraali
ei ole uhattuna ainakaan nuorten suunnalta.

Nyt työuransa alussa olevan Y-sukupolven työasenteet eivät juuri eroa 1990-luvulla aikuistuneen X-sukupolven tai
1980-luvun nuorten arvoista. Havaitsimme, että työn arvostus on vuosikymmenten varrella pitänyt pintansa, mutta
samalla perheen ja vapaa-ajan arvostus on kasvanut.

Y-sukupolvi on kenties vanhempiaan fiksumpi sukupolvi. Työtä ei enää pidetä koko elämän sisältönä. Uskoisin, että
tämä lupaa enimmäkseen hyvää tulevaisuutta silmällä pitäen. Työhyvinvointi, työssä jaksaminen ja työurien
pidentäminen ei ole kiinni pelkästään työpaikalla pärjäämisestä. Yhtä tärkeää on löytää tasapaino hyvän ja
tuottavan työn sekä muun elämän välillä. Nykynuoret saattavat tässä suhteessa näyttää mallia varttuneemmille ja
tuoda tervettä asennetta ja järkeä suomalaisille työpaikoille.

Kaiken kaikkiaan nuorten työolot ovat kohdallaan ja työasenteet ennemmin konservatiivisia kuin radikaaleja,
joskin nuorten työmarkkinatilanteessa on erityisiä ongelmia. 1990-luvun suuren laman jälkeen nuorisotyöttömyys jäi
pysyvästi aikaisempaa korkeammalle tasolle ja pätkätyöt yleistyivät nuorten keskuudessa nopeammin kuin väestössä keskimäärin.

Tästä huolimatta enemmistöllä suomalaisnuorista menee hyvin. Pohjoismainen työmarkkinamalli on osoittanut
toimivuuteensa nykyisessä talouskriisissä, jonka seurauksensa Euroopan ongelmamaissa nuorisotyöttömyys on noussut jopa yli 50 prosenttiin. Suomessa nuorisotyöttömyys on jäänyt pahimmillaankin ”vain” puoleen Espanjan, Italian ja Kreikan luvuista.

Suomessa väestörakenteen muutoksen seurauksena 2010-luvulla eläkkeelle siirtyy ennätyksellisen suuri joukko
palkansaajia, mikä avaa uusia työmahdollisuuksia nuorille. Talouskriisi ei kuitenkaan ole ohi, ja saamme lähes
päivittäin kuulla uutisia yt-neuvotteluista ja irtisanomisista.

Nykyisessä tilanteessa yrityksiltä ja julkisen alan organisaatioilta tarvittaisiin rohkeutta työllistää nuoria ja
nähdä työkokemuksen tarjoaminen investointina tulevaisuuteen. Itseään ja ensimmäistä kesätyöpaikkaansa etsivä
nuori on huomisen asiantuntija, jonka osaamisesta vielä kilpaillaan.