Minä ja marttyyri

Julkaistu: 12.2.2020 klo 06:28

Sanotaan, että narsisti ei koskaan polta itseään loppuun. Hän rakastaa itseään niin paljon, että osaa laittaa rajat itsensä hyväksikäytölle. Liian mukava ihminen on vaarassa, hän kokee olevansa korvaamaton, valo palaa toimistossa yömyöhään, kännykkä piippaa vapaalla ja meilit on tarkistettava lomallakin puolen tunnin välein. Tuoreissa tutkimuksissa on huomattu nuorten naisten väsyminen. Ruuhkavuosiaan rämpivät kolmekymppiset tehonaiset ovat vaarassa. vaativan työn ja kodinhoidon yhdistäminen on usein mahdoton tehtävä ja supersuorittaja väsyy.

Mielessä kummittelee myös huijarisyndrooma, olenhan varmasti ansainnut tämän kaiken, olenhan varmasti niin fiksu, mukava ja osaava kuin esitän, vai olenko pelkkä huijari. Entä jos kaikki eivät rakasta minua? Entä jos en itsekään rakasta itseäni ja kärsin masokistisesta elämänasenteestani? Perfektionismi hyydyttää sisukkaimmankin, pitää loistaa jokaisella taistelukentällä, työssä ja kotona. Täytyy olla hoikka, kaunis tehokas ja väitellä alle kolmekymppisenä. Tutkimuksissa on huomattu, että some-maailman visuaalisuus uuvuttaa yläasteikäisistä erityisesti ne tytöt, jotka roikkuvat Instassa ja Snapchatissa eniten, kolmesta neljään tuntia päivässä.

Laiskuus vaatii kovaa luonnetta. Laiskaa on mahdoton saada liikkeelle mulkoilemalla, huokailemalla ja vetoamalla huonommuuteen. Jo Bill Gates sanoi, miten on helppo löytää tehokkain tapa tehdä työ. Se on antaa se mahdollisimman laiskalle ja älykkäälle tyypille, joka löytää heti tavat laittaa mutkat suoraksi ja hoksaa, miten maaliin pääsee suoraan ilman sivuaskeleita.

Marttyyri sen sijaan uhraa. Uhraamisesta tulee dominoefekti. Kun pomo tekee 12-tuntista päivää, eivät alaiset uskalla lähteä kotiin ennen pomoa. Marttyyrin yhteisö on täynnä passiivista, kyräilevää ja ummehtunutta aggressiota. Syyllistämisen raskas varjo leijuu koko ajan katossa. Vaikka kuinka teet työsi hyvin, marttyyri tekee aina enemmän ja on vielä ovella vahtimassa, että kukaan ei poistu ennen häntä.

Marttyyri-asenne, passiivis-aggressio ja kyräily vievät ilon uskosta, kotoa ja työstä. Luovuus karkaa ikkunasta. Marttyyri on klassinen energiasyöppö ja ankeuttaja, joka kärsii, tahtoo muiden todistavan kärsimystä ja tahtoo, että muillakin on yhtä kurjaa. Tyhjännauraja ja takapenkin huutelija ovat uhka marttyyrin yhteisölle, jossa naureskelu ja kyseleminen ovat kielletty. Naureskelijasta tehdään varoittava esimerkki. Hänet savustetaan yhteisöstä ulos. Toisaalta yhteisössä kerrataan kyllästymiseen asti myyttisiä tarinoita Pirkosta ja Masasta, jotka tekivät koko osaston työt, uhrasivat enemmän kuin muut ja kärsivät toistenkin puolesta.

Marttyyri on oudolla tavalla rakastunut kärsimykseensä. Jos häntä tahtoo auttaa, hän tokaisee heti: ”älä turhaan, pärjään kyllä itsekin.” Jos narsisti pitää yllä uskollista hoviaan, heikkolahjaista Pilliä ja Pullaa, niin marttyyri tarvitsee reppanansa, jota voi hoitaa, valvoa ja jota voi tuimasti mulkoilla.

Sosiaalipsykologi, tietokirjailija Janne Viljamaa puhuu marttyyriudesta ja uhraamisesta. 13. kirjassaan Minä ja marttyyri (Atena) sosiaalipsykologi Janne Viljamaa käy läpi havainnollisin esimerkein marttyyriutta, syyllistämistä, syyllistymistä, henkistä vakivaltaa kotona, työssä ja uskonnollisissa yhteisöissä, missä kilvoitellaan siitä, kuka on uhrannut eniten ja jossa ihmisiä pisteytetään uhrausten mukaan. Eniten kärsinyt on voittaja.

Kirja on kunnianosoitus edesmenneelle tohtori Martti Lindqvistille, joka lanseerasi käsitteen auttajan varjo. Miksi omassa elämässään kärsinyt hakeutuu auttamisammattiin ja tahtoo antaa autettavalle paremman elämän kuin itsellä oli. Tunnistaako auttaja varjoaan, vai loppuvatko omat voivat ennen loppurutistusta? Kun oma varjo on tuttu, se ei sido. Ilman tutustumista omaan varjoon, kehittyminen kasvattajana, opettajana ja esimiehenä ei ole mahdollista.

Tahdonko sitoa rakkaudellani, vaikka todellinen rakkaus on vapauttavaa ja luovaa. Ilman vapautta ei ole todellista hyvän tekemistä, rakkautta, opettamista ja auttamista. Hyvä opettaja, kasvattaja ja esimies tekee itsensä tarpeettomaksi. Hän kasvattaa muille kädet. Marttyyri sen sijaan kasvattaa kädettömiä, sillä delegointi ei kuulu omasta korvaamattomuudestaan hyvin tietoisen taitoihin.

Pieni runo

Jeesus tuli minun luokseni halki pilvien.
Myös marttyyrit seurasivat perässä jonossa tervehtivät.

P.E. Lund

Sosiaalipsykologi, tietokirjailija Janne Viljamaa on kirjoittanut 13 kirjaa psykologiasta, mm. narsismista, aggressiosta, kasvatuksesta ja lahjakkuudesta.

Janne Viljamaa luennoi #Wgh2020 tapahtumassa Oopperatalossa 24.3. klo 14.45. Lisätietoja tapahtumasta https://www.wgh.fi/tapahtuma/wgh-helsinki-2020/