Kulttuuri syö kaiken aamupalaksi
Julkaistu: 12.3.2016 klo 11:10
Kulttuuri tarkoittaa käytännössä kaikkea sitä, ”miten meillä on tapana asiat tehdä, niihin suhtautua ja reagoida”. Ei ole ihmisiä ilman kulttuuria eikä kulttuuria ilman ihmistä. On sanonta, että ”kulttuuri syö strategian aamupalaksi”. Kulttuuri syö paljon muutakin. Lähes kaiken.
Miten me voimme käytännössä lähestyä tuota suurta mysteeriä, joka tuntuu ahnaalta ja haluaa syödä kaikki pyrkimyksemme? Voimme tehdä sen eri tavoin, joista mikään ei ole yksi ja oikea, vaan ne ovat kuin erilaisia linssejä, joiden läpi tutkia organisaatiota. Käytetäänpä esimerkkinä vaikkapa turvallisuuskulttuuria:
- Kuin antropologi. Organisaatiolla ei ole turvallisuuskulttuuria, jonka liimata päälle tai nopeasti vaihtaa. Se on organisaatio itsessään. Voimme tutkia sitä, miten turvallisuus on määritelty ja mitkä ovat tavoitteet, ja mikä on sen ero siihen, mitä todella tapahtuu. Meidän täytyy havainnoida, haastatella, tutkia paikan päällä. Meidän täytyy olla ”turvallisuuden antropologeja”.
- Kuin analyytikko. Voimme vertailla tunnusluvuilla tai kyselyillä turvallisuuden tunnuslukujen tasoja organisaatioiden tai toimialan sisällä ja niiden välillä. Kulttuuri muutetaan muuttujiksi: tapaturmaluvuiksi, läheltä-piti -tilanteiksi, ilmapiirimittareiksi ja niin edelleen. Kulttuuri voidaan ”reitata”.
- Kuin pragmaattinen konsultti. Jokaisella organisaatiolla on oma todellisuutensa, oma turvallisuuskulttuurinsa, jota ei voi suoraan verrata normeihin tai muiden organisaatioiden kulttuureihin. Kehittämisen lähtökohtana eivät ole vertailutiedot muista organisaatioista vaan asiantuntijan näkemys juuri tuosta kyseisestä organisaatiosta ja siitä, mitä keskiarvoihin nojaavien tunnuslukujen takana piilee ja miten juuri sitä organisaatiota tulisi kehittää. Kehittäminen tehdään aina yhteistoiminnassa kahdestakin syystä: ensinnäkin koska keskiarvoissa on kyse kaikkien mielipiteestä ja toiseksi keskustelu ja prosessi, joilla päästään kohti parempia tunnuslukuja, ovat yhtä tärkeitä kuin itse maali eli turvallisuuskulttuurin kehittäminen.
Hyvin toimiva kehittäjä on kaikkea kolmea, kaikkia näitä linssejä tarvitaan tilanteen mukaan.
Kulttuuri syö paljon, lähes kaiken. Mitä jatkuvasti nälkäiselle turvallisuuskulttuurille ja toimintatavoille tulisi syöttää, jotta se kehittyisi haluttuun suuntaan? Tee näin:
- Yhdenmukaista fyysinen, tekninen ja sosiaalinen ympäristö. Käytä yhdenmukaisia tietojärjestelmiä, jaa samaa turvallisuusviestiä toistuvasti, yhdenmukaista suojavälineet ja työpaikan turvallisuuskäytännöt, ohjeistukset, sloganit, vaatimukset.
- Keskustele edellä mainitusta ja siitä, missä mennään avoimesti ja yhteistoiminnassa koko henkilöstön kanssa. Kulttuuri alkaa muuttaa syömätapojaan, kun sen kutsuu kyökin puolelle päättämään, mistä ruoka on tehty ja mitä mausteita siinä käytetään. Voidaan puhua myös konsensuksesta, yhteisymmärryksestä.
- Kehitä ja ota käyttöön turvallisuuskulttuurin perustekijät edellisen kohdan konsensuksen pohjalta. Pyri yhdessä hyväksyttyyn konsensukseen ja kaikkien ymmärrykseen siitä, mitkä ovat turvallisuuskäytännöt (ilmoitus-, arviointi- ja asioihin puuttumismenettelyt jne.). Tämä vie aikaa, mutta kun kulttuuri tämän syö, se on jo pitkällä.
- Kouluta ja harjoita kulttuuria. Käytännöt iskostuvat kulttuurin ruuansulatukseen vain koulutuksen ja harjoittamisen kautta. Organisaatioon tulevat uudet jäsenet saattavat ensin sitoutua ohjeisiin, mutta kouluttamattomuus ja huono harjoittelu alkavat nakertaa heistä palasia. Tuloksena on se, että he vajoavat heikkoon kulttuuriin, pitävät kiinni kynsin hampain sovituista menettelytavoista (tai esittävät pitävänsä) tai jättävät organisaation.
- Toista sitä, mikä on tärkeää. Kulttuuri tarvitsee ravintoa jatkuvasti. Kun sille syöttää kerta kerran jälkeen haluttua viestiä ja ymmärrystä, se alkaa pitää sitä luonnollisena osana ruokavaliotaan.
Perusviesti on se, ettei kannata pudota kulttuurin ojiin, ne ovat ansoja: ei kannata kuvitella että ”vahva kulttuuri hoitaa asiat”. Kulttuuri ei hoida asioita, vaan asiat tapahtuvat kulttuurissa. Ihmiset hoitavat asioita, kulttuuri muuttuu ihmisten kautta. Toinen ansa on se, että kulttuuria voisi muuttaa yksin. Niinkin on tapahtunut useiden historiallisten ja karismaattisten hahmojen kautta, mutta meidän ei tulisi mieleenkään opettaa koulutuksissa, että ”kulttuurin muuttaminen yksin onnistuu useimmilta, kun vähän tsemppaa”. Kulttuuri ja sen ruokailutottumukset muuttuvat ”with people, by the people”.
Kirjoittaja Ville Saarikoski on Työturvallisuuskeskus TTK:n kehittämispäällikkö. Hänellä on päälavaesitys Kulttuuri syö kaiken aamupalaksi Work goes happy -työhyvinvointitapahtumassa 15.3.2016 klo 14.30-14.50 Helsingin Wanhassa Satamassa
