Kolme kysymystä johtajille: löydä ihmisyyden potentiaali
Julkaistu: 12.3.2019 klo 07:08
”Tieto syntyy kysymyksiin vastaamalla, ja uutta tietoa syntyy uusia kysymyksiä esittämällä”, totesivat kasvatustieteen klassikkoajattelijat Postman ja Weingartner jo 1970-luvulla.
Mitä nykyisessä johtamisessa kannattaa kysyä? Kriittiseen kasvatusajatteluun pohjautuvien kysymysten kautta päästään käsiksi siihen mitä luova ja oppiva ihminen voi saada aikaan.
Miksi: anna ihmisten nähdä
Nancy J. Adler (2011) tuo uskaliaasti esille ajatuksen johtajan taiteellisuudesta – kyvystä nähdä ja tehdä asiat uudella tavalla. Keskeistä on kysyä miksi, ja oivaltaa, että miten-kysymys ei yksin vie perille. Miksi-kysymys tuo tarjottimelle motivaation.
Taiteellisuuteen taipuvainen johtaja – samoin kuin Adler – kysyykin periaatteellisen kysymyksen: toteutammeko ahneuden vai kauneuden kulttuuria? Jälkimmäiseen ei ole olemassa menestyvän johtamisen temppukirjaa. Se haastaa pohtimaan, näkemään enemmän ja antamaan koko organisaatiolle halun nähdä.
Miten: ymmärrys auttaa irti totutusta
Miten-kysymykseen kannattaa vastata johtajan maailmankuvaa kriittisesti tarkastellen ja tiedostaen, että totutusta eroon pääsemisen edellytyksenä on oman ihmisyytensä tunnustaminen: rehellinen asenteiden ja rakenteiden sanoittaminen.
Autoritaarisuuden ansaan on helppo soljahtaa päivittäisessä johtamisessa ja tulla samalla toimineeksi yhteistä hyvää vastaan. Tästä ovat kirjoittaneet muun muassa Sunstein ja Hastie (2014). Puhevallan haltuun ottaminen, tapahtuipa se sattumusten kautta tai johtajan epävarmuudesta käsin, rajoittaa koko organisaation luovuutta.
Menestyvät organisaatiot koostuvat itsenäisistä ja luovista yksilöistä, joiden ei tarvitse palvella johtajaa. He haluavat auttaa johtajaa yhdessä menestykseen.
Kenen puolella töitä tehdään?
Olennainen kysymys onkin: olemmeko samalla puolella?
Liian harvoin tulee sanoitetuksi, että siinä missä menestyvällä organisaatiolla on yhteinen tavoite, taantuvissa organisaatioissa johtaja syyttelee ja etsii epäonnistumisen syitä alaisistaan. Syyllistävä kulttuuri estää todellisen tiedon esiintulon ja hyödyntämisen – puhumattakaan hyvinvoinnista ja innostuksesta.
Tarvitsemme valistunutta pohdintaa ja uusia avauksia johdon ja henkilöstön kehittämiseen. Jatkuva oppiminen on osa nykyistä työelämää. Se on ihmisyyden potentiaalin arvostusta ja hyödyntämistä. Oppiminen työelämässä voi tapahtua yllättävissäkin tiloissa ja tilanteissa. Taiteellisuudella, kauneudella sekä runsailla kysymyksillä ja niiden sallimisella on kasvava rooli organisaatioiden menestystekijöinä.
Kuinka sinun organisaatiosi ja sen yksilöt oppivat uutta?
KT Kirsi Saurén
Yliopistonopettaja, aikuiskasvatus ja henkilöstöjohtaminen
Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto
