Kiireettömyys palautti luovuuden
Julkaistu: 3.3.2018 klo 08:33
Illan ja yön aikana tulleet 30 sähköpostia imeyttivät kroppaan aamupuuron mukana kuidun lisäksi stressin. Aamun ensimmäisen tunnin aikana alitajunnan oli jo ehtinyt valtaamaan ajatus; ”miten selviän tästä päivästä”. Rapia tunnin työmatka meni yrittämällä luoda aikataulua ja ”to do”-listaa, taustalla soinut musiikki ei rentouttanut vaan se lähinnä vi*utti. Kyse ei ollut näistä 30 sähköpostista, ne olivat vain lähes joka aamuinen bonus muuten täydelle agendalle. Päivät kuluivat liiaksi taistelussa aikaa vastaan. Työ alkoi muistuttaa pitkällä aikavälillä ennemmin selviytyjät tv-sarjaa, kuin itse työntekoa, saati johtamista.
Omalla kohdalla meni aikansa ennen kuin ymmärsin, ettei kiire ole minulle annettua, se on minun itseni luomaa. Suomalaisten työmoraali on yleisesti hyvin korkea ja avun pyyntö ei ole vaihtoehtolistan top.10 sijoilla. Useimmiten sinulle jaetaan tehtäviä ja vastuuta nähdyn toimintakykysi mukaan. Sinulle siis siirtyy kuormaa, mutta kukaan ei anna sinulle kiirettä, sen muodostat omalla toiminnallasi ja aikataulutuksellasi.
Sanotaan, että kiire on lisääntynyt nykyaikana ja ihmisillä on vähemmän aikaa. Viimeksi kun itse asian tarkistin, niin meillä on edelleen 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa. Itse elin vuosia tuossa samassa nykyajan uskomuksessa ja annoin kiireen syöpyä itseeni. Jatkuva kiireen tuntu näkyi ensin väsymyksenä, sen jälkeen lihassärkynä, josta siirryttiin aluilla olevaan vatsahaavaan ja työuupumus diagnoosiin, kirsikkana kakun päälle luovuuden ehtyminen. Kiire siis muutti ajanmittaan muotoaan ja nimikin vaihtui stressiksi.
Kiireen luoma kierre oli katkaistava, sillä sen uusi olomuoto stressi poltti kynttilää molemmista päistä. Koin että johtajana sinun tulee näyttää esimerkkiä myös näissä asioissa ja olla rehellinen itsellesi ja tiimillesi. Halusin palauttaa itseeni luovuuden, energisyyden ja positiivisuuden. Koin vahvasti että minulla on enemmän annettavaa kuin lähetellä presentaatio presentaation perään meilillä Ruotsiin.
Ensimmäinen askel oli päivittää arvomaailma vastaamaan ”matkaa”, jolle olin lähdössä. Perhe on ollut aina tärkeä, tosin se oli muodostunut itsestäänselvyydeksi ja nyt oli aika nostaa heidät ensi töikseen keskiöön. Seuraava askel oli saada ote ajasta ja ajankäytöstä. Oli tärkeää luoda reunaehdot itselleen, mihin aikaani käytän ja tuoko käytetty aika minulle hyvänolon tunteen. Kolmas askel oli lähinnä loikka, koska siinä otettiin erittäin radikaali suunta työuraa ajatellen. Päätin että tässä vaiheessa elämääni työskentelen vain asioiden ja ihmisten kanssa jotka tartuttavat minuun energiaa, hyvää mieltä, sekä saavat kuihtuneen luovuuteni kukkimaan. Pidin kreatiivisesti ”hullut” lähelläni ja ammensin heistä positiivisuutta, sekä uskoa omaan tekemiseen. Näiden askelien avulla kapusin pois oravanpyörästä ja aloitin urani yrittäjänä.
Kun kilpajuoksu kiireen kanssa loppui aloin kiinnittämään selvästi enemmän huomiota ympäröivään maailmaan. Kiireen täyttämät vuodet olivat kaventaneet näkökenttääni ja huomasin että olin jopa menettänyt otetta omasta minästäni. Olin juossut maineen ja mammonan perässä, aikatauluttanut arkeani muiden ehdoilla, nyt oli aika puhdistaa kovalevy. Poistaakseni kiireen ja siitä koituvan stressin loin itselleni vahvat arkirutiinit. Nämä rutiinit koskettivat jokaista elämän osa-aluetta ruokailu, uni, työ, aika lasten kanssa, kodinhoito, eläintenhoito, liikunta, sekä oma-aika. Asetin kaikille rutiineille aikamääreet ja opettelin kääntämään aikataulut voimavaraksi kiireen sijaan. Pidin aikataulussa pysymistä tärkeämpänä, kuin työn loppuun saattamista, eli opettelin hallitsemaan omaa aikaani. Omalla kohdallani se fiilis, jonka koin, kun hallitsin ajankäyttöäni ilman kiireen tuomaa stressiä, oli jotain sellaista, jonka avulla pystyin taas luomaan, kehittämään ja analysoimaan toimintaani ihmisenä, johtajana ja tietenkin nyt uudessa roolissa kauppiaana.
Lähes kahden vuoden jatkuva harjoittelu kiireen kanssa elämisessä on muokannut minulle hyvin vahvan ja selkeän toimintatavan ja vahvat rutiinit. Vaikka rutiinit muuttuisivat minusta johtumattomista syistä, niin en koe niistä enää stressiä, vaan osaan kääntää sen voimavaraksi. Olin kerran kiiruhtamassa kohti sydänkohtausta ja sitä virhettä en enää toiste tee.
Aleksi Salminen on aikaisemmin toiminut mm KappAhlin sekä Carlingisin maajohtaana sekä Dressmanin aluejohtajana. Nyt pyörittää lahdessa Mooster Denim nimistä farkkukauppaa sekä toimii Kissconsulting Oyn inspiroivana valmentajana teemoina. Johtaminen, myynti, palvelu ja ajanhallinta. Näyttäytyy myös Hoppu on hanurista kirjassa ja on tavattavissa Work goes happy tapahtumassa Kissconsulting standillä.
