Johdatko sinä yritystäsi hyvän perheenisän periaatteilla?
Julkaistu: 22.4.2016 klo 19:41
Nuorena pojankloppina aloitin opiskeluni yliopistossa (opiskelin ulkomailla) ja yritystalouden kurssit olivat ensimmäisenä ohjelmassani. Ensimmäisen tenttikirjani oli kirjoittanut, sama, loistava professori joka piti meille myös luennot. Kirjan johdanto on jäänyt minulla elävästi muistiin ja iskostunut yksinkertaisuudellaan mieleeni, vaikka sen todellinen merkitys valkeni minulle vasta ajan kanssa.
Kirja alkoi suurin piirtein näin : ”Hyvän ja menestyvän yrityksen ja johtamisen perustana on oltava hyvän perheenisän malli”. ”Näitä arvoja ja periaatteita kunnioittaen yrityksen mahdollisuudet menestyä pitkässä juoksussa ovat kestävällä pohjalla.”
Professorini ei suinkaan ollut sovinisti (viittaus perheenisään voisi yhtä lailla olla perheenäitiin) eikä kommunismin ”punaisiiin” aatteisiin sokeasti uskova utopisti, vaan pitkään, sekä taloutta, että yhteiskuntaa tutkinut, äärimmäisen arvostettu ja älykäs ihminen.
Me kaikkihan tunnistamme hyvän perheenisän tunnusmerkit.
- Kantaa vastuunsa
- Hoitaa velvollisuutensa
- Huolehtii omistaan ja pitää heidän puoltaan
- On lojaali, rehti ja suoraselkäinen
- Antaa tarvittaessa tilaa ja sallii kasvamiselle elintärkeät virheet
- On joskus lempeästi ankarakin, kun siihen oikeasti on tarvetta
- Pyrkii parhaansa mukaan ohjaamaan oikealle polulle, jos näkee suunnan olevan hukassa
- Pyrkii kasvattamaan tervettä itsetuntoa rohkaisemalla ja kannustamalla jne.jne.jne
Olen niin usein miettinyt ja ihmetellyt (muistellen myös näitä professorini sanoja), miksi ihmeessä nämä arvot ja periaatteet usein unohtuvat siinä vaiheessa kun kravatit solmitaan tai bisnesjakut puetaan päälle? Miten ihmeessä meillä on vielä niin paljon kivikautisilla metodeilla johdettuja työyhteisöjä, joissa pelolla johtaminen on ainoa vahva johtamisen osaamisalue?
En ole vieläkään löytänyt vastausta.
En kuitenkaan suostu uskomaan siihen, että kaikki näin työelämässä käyttäytyvät kotiin tultuaan jatkavat samalla kaavalla.
Siis alkavat huutaa, haukkua ja solvata, koska kukaan ei osaa tehdä asioita niin kuin he itse. Kyttäävät kaikkien tekemisiä herkeämättä, koska kehenkään ei voi luottaa. Odottavat nurkan takana ensimmäistä virhettä johon voi iskeä kiinni. jne. jne. jne.
Vaan.
Suurin osa näistäkin pelolla johtamisen ”mestareista” riisuttuaan työvaatteensa (tänäänkin pitkän ja raskaan viikon jälkeen) todennäköisesti siirtyy sulavasti sohvalle perheensä luo ja alkaa huolehtivaisen, tyypillisen, hyvän perheenisän viikonlopun.
Eikö kuulosta aivan hullulta?
Tämä ”jakomielisyys” toki koskettaa meitä kaikkia, ei pelkästään johtajia. Toimimmeko me työelämässämme oikeasti niin kuin toimimme läheistemme kanssa? Ovatko päivittäiset tapaamisemme työpaikoilla aina sellaisia, joihin pyrimme aina kun tapaamme ystäviämme?
Vastaus on ei.
Vinkki sinulle joka luet tämän ja tunnet ison tai pienen pistoksen sisälläsi. (Itse tunsin sen samalla kun tätä kirjoitin)
Kun maanantaina valmistaudumme taas pitkään ja vaativaan työviikkoon ja solmimme kravattimme tai valitsemme jakkuun sopivat korkkarit, sujautetaan taskuun kuva perheestämme, ystävistämme, läheisistämme tai vaikka lemmikistämme. Saavuttuamme työpisteemme ääreen, laitetaan kuva pöydälle ja kurkataan sitä joka kerta kun huomaamme käyttäytymisemme muuttuvan siitä mitä se oli sunnuntain lounaspöydässä.
Arvokasta, ansaittua ja levollista viikonloppua kaikille.
Jyri Kansikas, työhyvinvoinnin edistäjä, yrittäjä, Work goes happy
