Itsetunnon voima työpaikalla

Julkaistu: 21.4.2022 klo 07:00

Itsetunnon vahvistaminen työpaikalla vaatii luottamusta, luovuutta ja huumoria. Nämä kaikki ovat sukulaisia keskenään. Huumori rakentaa luottamusta, luottamus itseen ja muihin lisää luovuutta ja viihtymistä. Kun johto tiedostaa, että se on resurssien luoja, eikä luovuuden ja ajattelun tuke, niin syntyy tekemisen meininki, jossa jokainen uskaltaa kysyä tyhmänkin kysymyksen, uskaltaa tarttua ongelmiin, tajuaa olevansa oman työnsä paras asiantuntija ja kokee itsensä tarpeelliseksi osaksi yhteisöä. Sosiaalipsykologisissa tutkimuksissa on huomattu, miten innokkaasti ihmiset tahtovat jaon meihin ja muihin. Tutkimuksessa porukka jaettiin arvalla ykkösiin ja kakkosiin ja hetkeä myöhemmin ykköset ja kakkosen olivat samaistuneet niin voimakkaasti ryhmäänsä, että olivat verissä päin taistelemassa toista, hetkeä aikaisemmin olematonta porukkaa vastaan.

Tämä takia lapset laitetaan päiväkodissa Hattivatteihein, Murmeleihin tai Kotiloihin. Tämän takia tahdomme diplomeita, ylennyksiä ja arvostusta. Kunnianhimo on hieno asia, mutta vain hyvä itsensä johtaja on hyvä muiden johtaja. Arvostusta ei voi pakottaa, sen voi vain houkutella esille. Pakotettuna se luikkii korvat luimussa takaisin luolaansa. Valtava ylpeyden tunne seuraa kuulumisesta johonkin suurempaan. Työpaikalla näkymätön aita alkaa rakentua heti ykkös- ja kakkoskerroksen välille, 10 metrin matka työkaverin huoneeseen tuntuu maililta. Vaikka ihminen on ollut viimeiset 80 000 vuotta fyysisesti kutakuinkin samanlainen, niin perusluonteeltamme olemme edelleen samalla leiritulella yhteistä mammuttia mutustelevia henkisen turvallisuuden etsijöitä, jotka tahtovat kysyä livenä viereiseltä tyypiltä, tahtovat saada tunnustusta ja arvostusta.

Ei ole helppo olla johtaja, pitää kestää yksinäisyyttä, täytyy tehdä nopeita ja vaikeita päätöksiä, pitää näyttää alaisille tie luvattuun maahan ja kannustettava väsyneitä. Personality and Individual Differences -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa oli mukana 300 koehenkilöä. Tutkijat analysoivat heidän vastauksiaan kehittämänsä asteikon avulla. Tutkimuksessa paljastui, että aidot narsistit ovat epävarmoja ja haavoittuvaisia, kun mahtailevat ja pullistelevat narsistit olivat pikemminkin psykopaatteja. Psykopaatti on omatunnoton ja paha ihminen, joka nauttii sadistisesta vallankäytöstä ja tahtoo nöyryyttää uhriaan maksimaalisesti. Normaaliväestöstä psykopaatteja on joka sadas, vangeista joka neljäs. Psykopaatti on usein rikoksen uusija, joka ei pysty muuttumaan, eikä näkemään syytä itsessään. Syy on aina muissa. Hän ei olisi tahtonut lyödä, mutta toiset ärsyttivät.

Psykopaatin uskomaton itsevarmuus selittyy sillä, että hän näkee itsensä muiden yläpuolella olevana, muita fiksumpana ja pätevämpänä. Hän laskee muiden ihmisten arvon kylmästi sen perusteella, paljonko näistä on hyötyä itselle. Revittyään uhrista kaiken mahdollisen hyödyn, hän hylkää julmasti kuiviin imetyn uhrin. Empatiaa ja ymmärtämystä on turha odottaa, siksi äärimmäistä narsistia vastaan on lähdettävä usein taistelemaan osaavan juristin ja luottamusmiehen kanssa. Taitavana liitoutujana psykopaatti on saattanut houkutella luottamusmiehenkin kiusaamisporukkaansa.

Narsisti on itsetunnon tuhoaja ja ankeuttaja. Hän tietää, että kun ihmiseltä on viety itsearvostus, hänestä saa tottelevaisen ja kuuliaisen. Kiltin, hiljaisen ja mukautuvaisen täytyy oppia sanomaan päin naamaa, selkeällä äänellä ja silmiin katsoen. Someaika tarjoaa mahdollisuuden pelokkaaseen puskasta huuteluun ja nimimerkin taakse piiloutumiseen. Narsisti halveksii heikkoutta ja hän nauttii saadessaan yliotteen pelokkaasti. On tärkeä dokumentoida kaikki kiusaamismateriaali, säästää viestit ja käyttää niitä tarvittaessa todisteina oikeudessa. Narsistienuhrientuki.fi -sivuilta löytyy hyviä juristeja, jotka ovat erikoistuneet kovaan peliin narsistien kanssa

Pullakahvit ja yhteisöt ovat henkisen turvallisuuden liimaa. Kun ihmisessä on sisään rakennettuna vahva autoritaarisuuden tarve. Vaikka kolme ihmisistä haaksirikkoutuisi autiolle saarelle, niin pian yksi ottaa johdon, ryhtyy toimariksi, alkaa verottaa kahta muuta ja alkaa esitellä visioitaan kahdelle muulle, joista toinen tahtoo kuulua keskiluokkaan ja yksi on suosiolla duunari. Autoritaariuus on pois yhteenkuuluvuuden tunteesta ja tahdosta pelata joukkueelle. Autoritaarisuus liittyy vahvasti narsismiin ja usein harhaiseenkin käsitykseen omista kyvyistä ja taidoista toimia majakkana muille. Autoritaarinen ihminen tahtoo heti ottaa selville, kuka on hänen yläpuolellaan vuokaaviossa, kuka alapuolella ja ketä hän saa käskeä. Autoritaarinen ihminen on tiimityön jarru. Hän nuolee ylöspäin ja polkee alaspäin. Valheellisuus vie työn ilon poljetuilta.

Kun työpaikalla kaikki juovat kahvia samassa pöydässä ja tervehtivät toisiaan, pystytään paremmin selvittämään kovatkin stressipiikit, kun paineessa ei tarvitse muistella kuka oli vuokaaviossa ylä- ja kuka alapuolella. Hierarkiat hiiteen ja tekemisen meininki tilalle. Johtaja olkoon pääsekoittaja, sisäinen, pikku byrokraattimme on koko ajan valmis iskemään vuokaavion valkokankaalle.

Kirjoittaja on sosiaalipsykologi, opettajan ja kouluttaja Janne Viljamaa, joka on kirjoittanut 14 kirjaa psykologiasta, uusin kirja on Itsetunnon voima, Narsistin lapsena ja Pidä puolesi – irti narsistin hampaista löytyvät myös äänikirjoina. Janne Viljamaa on mukana yhtenä kirjoittajana uudessa WGH-kirjassa.