Hubba bubbaa vai ksylitolia – Mitä kuplia sinä puhaltelet?
Julkaistu: 12.12.2017 klo 06:15
Moni minun ikäiseni muistaa varmasti legendaarisen Hubba bubba -purkan, joka oli aivan ylivertainen, jos halusi tehdä jättipalloja. Se oli muuten Wrigley’sin ensimmäinen purkka. Maultaan se oli todella makea ja voimakas ja niin kuin siihen aikaan kaikki purkat, makeutettu sokerilla ja koostumus aika puhdasta kemiaa.
Hubba bubban jatkuva pureskelu oli varmasti hammaslääkärien painajainen, sillä sitä jauhettiin vähän liiankin ahkerasti. Ksylitolipurkat tekivät silloin vasta tuloaan.
Tänä päivänä suurin osa niin meistä aikuisista, kuin lapsistamme, pureskelevat ksylitolipurkkaa sen terveysvaikutusten vuoksi. Hampaiden terveyden lisäksi sen on todettu vähentävän myös lasten korvatulehduksia. Mutta liiallisella ksylitolinkin pureskelulla on omat haittavaikutuksensa. Ksylitolilla kun voi olla laksatiivisia vaikutuksia. Ksylitolipurkasta ei muuten saa tehtyä yhtä isoja palloja kuin legendaarisesta Hubbasta.
Mielestäni ”kuplat” voisi jakaa suuressa kuvassa juuri näihin kahteen kategoriaan.
Hubba bubba -kuplat ovat niitä, joissa kaiken jauhamisen ja puhaltelun keskellä ne kasvavat niin isoiksi, että ne peittävät omat silmät ja usein puhkeavat omalle naamalle. Tarkoitan tällä sitä, että silloin kun kupla kasvaa niin isoksi, että sen takaa ei ole enää mahdollista nähdä mitään muuta kuin sen sisälle, ne ovat oikeasti haitallisia.
Ksylitolikuplat sen sijaan ovat niitä joita puhallellessa oma näkökyky säilyy ja niiden kohtuullinen puhaltelu on terveellistä. Näiden kuplien puhalteluun pitää tosin kuulua olennaisena elementtinä myös niiden ja itsensä kyseenalaistaminen. Onkin hyvä pysähtyä välillä ja katsella kaikkea ihan tarkoituksella aivan toisesta suunnasta.
Se on terveellistä, kehittävää ja usein jopa piristävää.
Olen tämänkin vuoden aikana tavannut satoja ja satoja toinen toistaan mahtavampia ihmisiä ja huomannut usein sanovani heille, että helmutti kun näitä kuplia haukutaan koko ajan, sillä eikö ole suorastaan fantastista, kun saa olla koko ajan tekemisissä niin positiivisten ihmisten kanssa?
On siis suuri onni elää, vuorovaikuttaa ja tehdä töitä tässä mahtavassa kuplassa!
En myöskään ihan tietoisesti halua sinne yhtään ankeuttajaa tai dissaajaa, sillä heidän murjotuksensa, ilkkumisensa ja jatkuvat mielensä pahoitukset syövät vain energiaa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisi aina yhtä juhlaa ja aurinkoa, kaikkea muuta. Eikä sitä, että sulkisi silmänsä, korvansa ja mielensä hyvin eriäviltäkin mielipiteiltä ja ajatuksilta.
Hyväkään kupla ei ole staattinen, vaan se muuttaa koko ajan kokoaan, muotoaan ja sisältöään.
Niin minulla, kuin varmasti monelle meistä on kausia, aikoja, viikkoja, jopa vuosia, jolloin menemme eteenpäin kuin robotit ja unohdamme kokonaan itse matkan. Ja samalla ne meidän kaikkien tärkeimmät matkakumppanit.
Sen sijaan, että miettisin, pelkästään minne, itse pyrin ainakin aika ajoin pysähtymään miettimään kenen kanssa ja millaisen matkan haluan tehdä.
Ja tietysti, mitä kuplia matkallamme puhaltelemme.
Jyri Kansikas, toimitusjohtaja, Work goes happy
