fbpx

Work goes happy

Blogit

Empatia – Itsetuntemusta ja ihmistajua

Julkaistu: 21.11.2022 klo 07:30

Tunnetaidot ja empatiakyky ovat nousseet yhä merkittävämpään asemaan työelämässä. Miksi ja mitä ne edes ovat? Voiko olla liian empaattinen? Tai mitä sitten, jollei koe olevansa ollenkaan empaattinen?

Empatia on itsetuntemusta ja ihmistajua. Se on itsestä ja toisista välittämistä. Ja nimenomaan sekä – että. Jos olemme empaattisia toisille, itsemme kustannuksella, uhraamme oman hyvinvointimme. Jos olemme itsemyötätuntoisia ja armollisia itsellemme, mutta emme toisille, muutumme vapaamatkustajaksi ja itsekkääksi peluriksi (ainakin toisten silmissä).

Professori Anne Birgitta Pessin sanoin: ”Empatia on kykyä kokea yhteyttä toisen kanssa, kykyä elää mukana tunteilla”. Empatia on ennen kaikkea hyväntahtoista suhtautumista. Se on valinta. Se on taito, jota kannattaa opetella. (sen hyödyistä myöhemmin tässä artikkelissa enemmän.)

Empatia ei ole tunne, se on taito. Voimme siis tietoisesti päättää valita empatian. Mitä enemmän harjoitamme empatiaa, sitä todennäköisemmin se muuttuu luonnolliseksi käytös- ja toimintatavaksi. Mitä enemmän osoitamme empatiaa toisille, sitä todennäköisemmin meille myös vastataan empaattisesti. Hyvän kierre syntyy, yhteisöllisyyden kokemus kasvaa, luottamus lisääntyy ja stressitasot lähtevät laskuun.

Kolme empatian, myötätunnon ja itsemyötätunnon komponenttia: (mukaellen mm. Neff 2021)

  • Tietoinen läsnäolo (aitous, autenttisuus, omat tarpeet ja arvot yhdistettynä toisen huomioimiseen)
  • Ystävällisyys ja kiinnostus itseä ja toisia kohtaan (toimi tarpeidesi mukaan, suhteuta oikein kiinnostus, lempeys, jämäkkyys ja omat terveet rajat)
  • Jaettu ihmisyys (omien ja muiden tarpeiden huomioiminen, tasapaino ja oikeudenmukaisuus)

 

Empatia lisää yksilön mahdollisuuksia onnistua, kasvaa ihmisenä ja voida hyvin. Se on halua ja kykyä ymmärtää toisen tunteita, kykyä ymmärtää toista sisällisesti. Empatia voi olla sekä tietoista yritystä asettua toisen asemaan että emotionaalista reagoivuutta, jossa vastataan toisen tunteisiin ja tilanteisiin. Myötätunnon tutkija Miia Paakkanen (2022) erottelee kolme empatian kykyä, jotka ovat 1) ajattelun taidot eli kognitiivinen empatia, 2) tunnetaidot eli affektiivisen empatian taidot ja 3) myötätunnon taidot eli ystävälliset teot. Nämä yhdessä edistävät omaa ja toisen ihmisen onnistumista ja hyvinvointia. Ajattelun taidot ovat viisasta vaikuttamista alitajuisen ja tietoisen ajattelun suhteeseen. Tunnetaidot ovat tunteiden ja järjen älykästä vuoropuhelua ohjaavia taitoja. Ystävälliset teot vahvistavat iloa tai lieventävät kärsimystä.  Kärsimyksen lieventämisestä muutama sananen lisää kappaleessa ”jämäkkä empatia”.

Empaattinen johtamiskulttuuri saa omistautumaan

Työelämässä on arvostettu pitkään jämäkkyyttä. Se on johtanut siihen, ettei empaattista johtamiskulttuuria ole oikein osattu arvostaa, saatika edellyttää. Useat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että inhimillisellä ja empaattisella johtamiskulttuurilla on myönteisiä vaikutuksia liiketoiminnan kannattavuuteen. Empaattinen organisaatiokulttuuri tukee voimavarojen säilymistä, edistää yhteisöllisyyttä, vähentää vaihtuvuutta ja sairauslomia, edistää toisilta oppimista/virheistä oppimista, lisää dialogisuutta ja vahvistaa innovatiivisuutta. Tämä syntyy sen tuloksena, että psykologinen turvallisuus ja luottamus vahvistuvat empatian kautta.

Jotta tämä olisi totta, on organisaatiossa arvostettava aidosti diversteettiä ja moniäänisyyttä. Vasta kun ymmärrämme, että ihmiset ovat erilaisia, on mahdollista toimia empaattisesti.

Kauppalehti kertoi alkuvuodesta (20.1.2022) että Forbes oli nimennyt empatian avaintaidoksi. Forbes on uutisoinut muun muassa Catalystin tutkimuksesta, jonka mukaan empatia on johtajan tärkein taito. Empaattinen johtaja ei ole kiinnostunut ainoastaan tuloksista ja tuottavuudesta, vaan työntekijöistään myös ihmisinä.

Empaattinen työpaikka on inhimillinen ja psykologisesti turvallinen.  Sen syntyminen lähtee pitkälti itsetuntemuksesta ja ihmiskäsityksestä. Terveessä organisaatiossa virheen tekeminen ei tuota häpeää, eikä sillä, kenelle virhe tapahtui ole merkitystä, vaan virheestä opitaan yhteisöllisesti ja rakentavassa hengessä. Empatia vaikuttaa yhteistyön sujuvuuteen, ja sillä on merkittävä rooli työpaikan kulttuurin syntymisessä.

Aivotutkija Katri Saarikivi Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä on tutkinut oppimisen, empatian ja vuorovaikutuksen aivomekanismeja. Hän on selvittänyt, mitä hyötyä empatiasta on erilaisissa työn konteksteissa, miten empatiaa voi mitata ja lisätä, ja miten empatia saataisiin toimimaan paremmin myös tietokonevälitteisessä vuorovaikutuksessa. Nykyisessä systeemisessä ja verkostomaisesti toimivassa työelämässä on tärkeää hyödyntää organisaatioiden kollektiivista älykkyyttä. Asiantuntijoillekin kollegat ovat siksi yhä tärkeämpi voimavara ja toimiva yhteistyö on menestymisen edellytys. Yhteistyön ollessa sujuvaa, voimme kehittämisideoiden ja onnistumisten lisäksi jakaa myös haasteita, pettymyksiä ja kognitiivista kuormaa.

Empatia ei ole tunne, vaan taito.  Empatia on ennen kaikkea kykyä liittyä toisiin ja halua ymmärtää toisia.  Mielikuvitus on yksi tärkeä empatiakyvyn mahdollistaja. ”Empatia on ihmistajua”, kiteyttää Katri Saarikivi. Työpsykologi Jaakko Sahimaa määrittelee empatian käsitettä seuraavasti: ”Empatia on kykyä havainnoida tilanteita myös toisten ihmisten näkökulmasta ja sopeuttaa omaa toimintaa suhteessa muihin ihmisiin, heidän oikeuksiinsa ja tarpeisiinsa”.

Suomalaisen Työn Liiton tutkimuksen mukaan itseohjautuvuus tulee yhä vain lisääntymään. Mikäli johtajilta puuttuu empatiakykyä, on todella vaikeaa vastata jaetun johtajuuden tuomiin tarpeisiin. Tämän päivän työelämässä odotamme vaikutusmahdollisuuksia, kiinnostavaa työtä sekä työn ja muun elämän tasapainoa. Ellemme varmista, että organisaatiomme ja sen johtaminen on empaattista, on vaikea tarjoilla työssä koettua merkityksellisyyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kansainvälisen myötätunnon tutkijan Miia Paakkasen mukaan organisatorisia empatian hyötyjä ovat:

  • taloudellinen kannattavuus
  • hyvinvointi
  • muutoskyvykkyys
  • yhteistyö
  • asiakaspalvelun laatu
  • innovatiivisuus
  • oppiminen
  • työn imu
  • työntekijöiden sitoutuneisuus
  • työn merkityksellisyys

Jämäkkä empatia

Ehkä syy, miksi empaattista johtajaa ei ole arvostettu, tai häntä on pidetty jopa epäpätevänä tai ”lällynä”, on se että empatiaa ja jämäkkyyttä on oltava oikeassa suhteessa. Jämäkkyydellä tarkoitan tässä yhteydessä johdonmukaisuutta, oikeudenmukaisuutta, arvojen mukaista toimintaa ja selkeitä tavoitteita ja rajoja (normeja). Koska empatiaa pidetään yleisesti myönteisenä, hyödyllisenä ja toivottuna ominaisuutena, saatetaan ajatella, ettei tämän ominaisuuden liiallisessa määrässä ole myöskään mitään ongelmaa.

Vaikka empatian välityksellä kykenemme hahmottamaan, miltä toisesta tuntuu tietyssä tilanteessa, se ei velvoita meitä toimimaan. Myötätuntoon liittyy puolestaan myös tämä velvoittava aspekti. Empatia edeltää siis myötätuntoa ja auttaa ymmärtämään toisen tuntemuksia. Empatia on hyvä taito, mutta sitäkin tulee käyttää oikein. Johtajuudessa liiallinen empatia saattaa ilmetä puuttumattomuutena, yliymmärtämisenä ja epätasa-arvoisena toimintana. On selvää, että tällöin organisaatiossa on pahoinvointia ja kaaosta.

Yksilön näkökulmasta liiallinen empatia altistaa toimimaan toisten ihmisten tarpeiden täyttämiseksi,  itsensä kustannuksella. Henkilö ei ehkä huomaa missä kulkevat terveet rajat hänen itsensä ja muiden välillä tai ei rohkene sanoa muutoin ”ei”. Häntä saatetaan käyttää hyväksi kiltteytensä ja empatiansa vuoksi. Tällainen hyper-empatia on haitallista yksilölle itselleen, mutta mahdollistaa myös epäterveen organisaatiokulttuurin syntymisen.

Hyper-empaattisen henkilön on vaikeaa kieltäytyä lisävastuusta. Hän kuuntelee kaikkien murheita vaikka ei jaksaisikaan ja auttaa aina muita, vaikka omat työt olisivat kesken. Pahimmassa tapauksessa hän saa vielä moitteita omien työtehtäviensä viivästymisestä. Hän saattaa hukata oman minuutensa samaistumalla liikaa toisten ihmisten tarpeisiin. Hyper-empaattiset henkilöt tuntevat liikaa myötätuntoa ja jopa syyllisyyttä toisten ihmisten vastoinkäymisistä ja tämä vie heidän omia voimavarojaan.

Hyper-empaattisuutteen taipuvaisen tulee harjoitella jämäkkyyyttä. Kristin Neff (2021) on havainnut tutkimuksissaan kuinka tietynlainen ”mamma bear”-  toiminta, eli jämäkkä empatia ja jämäkkä itsemyötätunto on usein tarpeen. Se on emokarhumaista omien arvojen, rajojen ja oman hyvinvoinnin puolustamista. Se auttaa asettamaan suojaavia rajoja ja puolustamaan itseämme, kun tarve sitä vaatii. Tähänkin sopii tuttu vertaus lentokoneesta: ensin happinaamari omille kasvoille ja auta vasta sen jälkeen toisia.

Hyper-empaattisen kannattaa kysyä itseltään rehellisesti seuraavat kolme kysymystä, ennen kuin vastaa avunpyyntöön myöntävästi:

  1. Omiin tarpeisiin vastaaminen (omat työt ja tarpeet ensin, sitten autan ja tuen muita)
  2. Itsensä puolustaminen, rajojen asettaminen (mitä jaksan ja kykenen,
    mihin resurssini tällä hetkellä riittävät)
  3. Oman motivaation tunnistaminen (mitä oikeasti haluan ja arvostan)

Jotta edellä olevien kysymysten reflektoiminen on mahdollista, tarvitaan:

  • Tietoista läsnäoloa (rehellinen reflektointi, oman ja toisen tilanteen hyväksyntä, tulkintojen välttäminen)
  • Jaettu ihmisyys (emme ole yksin, kaikilla on joskus vaikeaa, en voi pelastaa koko maailmaa, mutta autan jos vain voin)
  • Rohkeutta (muutosten mahdollistaminen pienin askelin, esimerkiksi rajojen asettaminen)
  • Ystävällisyys itseä kohtaan (ansaitsen myös palautumista ja lepoa, iloa. En ole heikko tai huono, eikä minun tarvitse tuntea syyllisyyttä jos sanon ”ei”).

Empatia ja sympatia

Sympatialla ja empatialla on selvä käsitteellinen ero, vaikka kovin usein se ei ihmisille tunnu selkeä olevankaan. Sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä, empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä ilman tunnetartuntaa.

Empatia (em pathos) mielletään usein synnynnäiseksi ominaisuudeksi, mutta siihen kuuluu lukuisia harjoiteltavissa olevia kognitiivisia taitoja. Sympatia ja empatia käännetään molemmat yleensä myötätunnoksi. Suomen kielestä ei löydy samanlaisia vivahde-eroja eri merkityksille kuin englannin kielestä. Empatia tarkoittaa sekä tietoista yritystä asettua toisen asemaan että emotionaalista reagoivuutta, jossa vastataan toisen tunteisiin. Empaattinen ihminen ei pyri ylentämään eikä alentamaan itseään suhteessa toiseen, vaan on lähtökohtaisesti samalla tasolla. Hän ei sääli tai voivottele. Empaattinen ihminen ei mene mukaan toisen tunnetilaan, vaan pyrkii ymmärtämään ja auttamaan.

Jos aivomme ja tunnejärjestelmämme on rakentunut suhteellisen normaalisti, koemme empatiaa toista ihmistä kohtaan. Tällöin empatia aktivoi aivojemme mielihyväjärjestelmää. Vastaavasti kun eläydymme toisen kipuun tai ahdistukseen, se näkyy omien aivojemme kivunlievitysjärjestelmässä. Aivojen peilisolut reagoivat toisten tunteisiin niin kuin kokisimme ne itse. Yleensä ihmiset ajattelevat, että empatia tarkoittaa juuri toisten tunteiden kokemista.

Sympatia (sym pathos) on myötätuntoa, kykyä tuntea toisen kanssa. Tuntiessaan sympatiaa ihminen samaistuu toisen ihmisen tunnetilaan pyrkimättä kuitenkaan ymmärtämään. Puhutaan ns. tunnetartunnasta. Emme asetu tutkimaan tilannetta objektiivisesti vaan pyrimme myötäelämään ja myötätuntemaan samalla tavoin. Sympatia on ns. affektiivista empatiaa, joka ilmenee henkilön kykynä kokea samaa mielenliikutusta ja tuntea samoja tunteita joita toinen henkilö tuntee. Hyper-empatia tarkoittaa sitä, että henkilö heijastelee ja imee toisten ihmisten tunteita itseensä. Henkilö kykenee tuntemaan samoin kuin toinen ihminen, mutta myös kärsii siitä itse. Tällöin empatia ilmenee psyykkisenä kipuna joka aiheuttaa ahdistusta ja altistaa toisten ihmisten tarpeille. Tämän johdosta emme ehkä huomaa missä kulkee raja itsemme ja muiden välillä. Jos menemme mukaan toisen ihmisen tunnetilaan, emme voi käsitellä sitä hänen kanssaan objektiivisesti. Harvoin meistä on edes tällöin apua, vaan toisen kokema ahdistus ja toivottomuus vain vahvistuu.

Sympatia vahvistaa usein toisen kokemaa tunnetta eikä siksi negatiivisten tunteiden yhteydessä useinkaan vie tilannetta parempaan suuntaan. Myötäinto ja myötäilo sekä innostus ovat sitä vastoin erittäin hyviä jaettuja tunteita.

Osaanko olla sopivasti empaattinen?

Anne Birgitta Pessi korostaa myös sopivaa empatiaa johtamisessa, jossa työntekijöiden aito kunnioitus on tärkeää. Miten voisi katsoa eri näkökulmista ja toisen perspektiivistä? Kuinka kokea empatiaa alaiseen, joka näkee asiat eri tavalla kuin johto. Entä kunnioitanko johtajana omia rajojani ja jaksamistani – ja annan sitä kautta itsekunnioituksen esimerkin organisaatiolleni?

Empaattisuus on taito, joka on toisille melko luontaista käyttäytymistä, mutta onneksi sitä voi myös tietoisesti harjoitella. Empatia on sekä erilaisuuden että samanlaisuuden tajuamista. Voimme tietoisesti valita, mihin empaattisuuttamme käytämme ja kenen ajatuksista ja tunteista olemme kiinnostuneita.  ”Toisaalta empaattista tunnetta pitäisi kuunnella silloinkin, kun taotaan voittoa tai irtisanotaan työntekijöitä. Se ei ole mukavaa, mutta se kertoo päätösten vaikutuksesta. Vaikeiden päätösten pitää tuntua vaikeilta”, Saarikivi sanoo.

Empatiaa voi oppia – ja sitä kannattaa opetella. Empatiaa tukevia taitoja ovat esimerkiksi dialogisuus, arvostava kuuntelu ja erilaisuuden ymmärtäminen. Nämä kaikki ovat taitoja, jotka tulee opetella. Emme ole vielä nähneet vastasyntynyttä vauvaa, joka on varustettu vuorovaikutusosaamisella ja diversiteetin ymmärtämisellä. Sen sijaan peilisolut toimivat meillä ihmisillä jo alusta alkaen.

Kaikki työ on jollain tapaa eri näkökulmien yhteensovittamista, ongelmien ratkaisemista ja muiden tarpeiden ymmärtämistä. Empatia on keino ymmärtää toisia. Empaattinen kuuntelija on aidosti läsnä toiselle ihmiselle. Hän katsoo silmiin, keskittyy kuuntelemaan ja ymmärtämään. Hän osaa siirtää hetkeksi omat ajatukset, toiveet ja tarpeet syrjään, pystyäkseen paremmin kuuntelemaan. Siksi hän kuulee aidosti ja pystyy antamaan puhujalle kaiken sen tilan, mitä hän tarvitsee saadakseen asiansa sanottua. Empaattinen kuuntelija ei keskeytä eikä yritä tuoda kesken puheen esille omia mielipiteitään. Neuvomisen sijaan hän kysyy kysymyksiä ja ohjaa kertojan omien tarpeidensa äärelle. Hän rohkaisee ja kannustaa toista puhumaan ja kertoo omia ajatuksiaan kuulemastaan vasta, kun toinen on saanut kerrottua oman asiansa.

Professori Anne Birgitta Pessi korostaa, että etenkin vahvojen tunteiden kohdalla, vaikkapa irtisanomisten hetkillä, tunteet on kohdattava ensin. Kognition käyttäminen empatian välineenä vaatii aikaa. Kognitiiviset prosessit käynnistyvät vasta, jos koemme, että meillä on aikaa miettiä, sanoo myös Minna Huotilainen. Jos siis pystyt rauhoittamaan itsesi, kykenet paremmin tietoiseen empatiaan. Luottamuksen ja turvallisuuden tunne ovat tässä avainroolissa. Aivoissamme nimittäin  empatia ja luottamuksen tunne aktivoivat pitkälti samoja osia.

Empatia on kuin hyvä flow. Kun toiselle tulee hyvä olo, itsellekin tulee hyvä olo. Jo pelkkä arvostava silmiin katsominen lisää oksitosiinituotantoa.

Voi Hyvin,

Leea Kantelus – Kauppatieteilijä jolla on humanistin sydän!

Johtamis- ja työyhteisövalmentaja, työohjaaja (STOry ry),
Business-mentor ja Työhyvinvointi- ja arvokouluttaja.

Sertifioitu Työhyvinvointikouluttaja (TTK), Arvoanalyytikko,
Voimakehä®-mentori ja WSA™-aivovoimavalmentaja. BBA, Jet, Amo, NTM.

Lähteet:

Kirjoittaja

Leea Kantelus, Johtamis- ja työyhteisövalmentaja

Tutustu asiantuntijaan

Asiantuntijan muut kirjoitukset