Ihmisyys edellä
Julkaistu: 25.8.2023 klo 08:00
Ihmisyyden ytimeen kuuluvat, niin sanotut pehmeät arvot, ovat nostaneet päätään eri yritysten ja työorganisaatioiden keskustelukulttuureissa ja tavoitteissa lähivuosina. Jo kansantaloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna, raaka-ainevarastomme tulisi löytyä öljytynnyreiden sijaan inhimillisen ja sosiaalisen pääomamme varastoista. Varastoista, jotka ovat oikein kohdeltuina ehtymättömiä, korkoa korolle kasvavia voimia meissä. Siitä puhe mistä puute.
Ihmisyyden herättelylle on tänä päivänä suurta tarvetta, kun yhteiskunnan eri viestikanavat syöttävät meille liukuhihnalta yksilökeskeistä, täydellisyyden ja tehokkuuden tavoittelemisen kiiltokuvaa. Täydellisyyden ja tehokkuuden ihannointi on illuusiokuva jalostuneesta ihmislajista, versiosta 2.0, joka tahkoaa alati kasvavan yrityksen tasetta vuosi vuodelta suurempiin ennätyslukuihin. Täydellisyyden ja tehokkuuden korostaminen on kuin uusi versio sadusta ”Keisarin uudet vaatteet”: saatamme ihannoida lähes konemaiseen ylivireyteen saavutettua itsensä johtamisen supersoturia, joka tahkoaa työsuoritteet aamulenkin ja iltajoogan välissä. Kuitenkin jossain mielen sopukoissamme ymmärrämme, että kaikki tämä on usein näyteltyä kulissia, ihmisyyden hyperventilaatiota. Kun oikein pinnistää, niin voimme lukea kaiken takaa hätähuudon: ”Nähdäänkö minut? Riitänkö minä?”
Ihmisyys edellä -ajatus korostaa ihmisen luonnollista rosoisuutta ja uniikkia olemusta – olla epätäydellisen täydellinen ihminen. On luonnollista olla erehtyväinen, haavoittuvainen, tarvitseva ja haluava, mutta samalla myös ainutlaatuisen oivaltava, kekseliäs ja intuitiivinen tiimipelaaja. Kaikkea siltä väliltä. Ihmisyys edellä kulkeva työkulttuuri riisuu tukahduttavia roolinaamareita päältämme, kun tarvetta esittämiselle ei enää ole. Objektista tulee subjekti, jonka sallitaan yrittää, erehtyä, haastaa ja kokeilla. Ihmisyys edellä kulkeva työyhteisö tuottaa psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia lisääviä toimintatapoja sekä edistää työmotivaatiota ja -innokkuutta. Tällainen yhteisö ymmärtää, että työn tekeminen ei perustu pelkkiin määrällisiin työsuorituksiin ja ylitehokkuutta korostaviin tekijöihin.
Kun näemme työntekijän ihmisyys edellä, vapautamme hänet ylisuorittamisen ja häpeän pelon kahleista. William James totesi oivasti, miten ihmisluonteen syvin periaate on kaipuu tulla arvostetuksi ja hyväksytyksi. Tunnistetaan ja tunnustetaan tämä: olemme yksin reppanoita ja tarvitsemme ihmisyyden hyväksyntää, jotta voimme tukea toinen toisiamme yksilöinä sekä työntekijöinä. All for one and one for all.
Jouni Veijalainen, kasvatustieteen tohtori, kouluttaja ja luennoitsija.
