Sairauksien aiheuttama työkyvyttömyys tulee kalliiksi
Julkaistu: 6.2.2023 klo 08:03
Työkyvyttömyyteen liittyvät taloudelliset menetykset ovat huomattavasti suuremmat kuin yrityksissä tullaan yleensä ajatelleeksi. Elintapasairaudet eivät suinkaan selitä kaikkea, mutta niillä on suuri vaikutus poissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Koska elämäntaparemontin aloittaminen ei ole tiedon puutteesta kiinni, toimivat interventiot tarvitsevat tuekseen yksilöä herättelevää omakohtaista informaatiota.
Työkyvyttömyyden kustannuksia on mahdollista välttää
Työkyvyttömyys tulee yrityksille kalliiksi – sekä suoraan että välillisesti. Sairauspoissaolojen kustannukset kohdistuvat kaiken kokoisiin yrityksiin. Suuret yritykset maksavat myös työkyvyttömyyseläketapauksista suoria kustannuksia, sillä työeläkevakuutuksen maksuluokka määräytyy toteutuneiden työkyvyttömyyseläkkeiden pohjalta. Kustannusten rinnalla vielä suuremmat menetykset aiheutuvat itseasiassa tuottavuuden alenemisesta.
Kaikkiin työkyvyttömyyden taustalla oleviin sairauksiin ei ole mahdollista vaikuttaa, mutta moniin kuitenkin on. Länsimainen elämänmuoto altistaa meitä monille elintapasairauksille (esim. sydän- ja verisuonitaudit, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä tyypin 2 diabetes). Elintapasairauksien riskitekijöitä ovat epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö ja lihavuus. Elintapasairauksien ehkäisemiseen liittyvät keinot parantavat myös vastustuskykyämme suhteessa flunssan kaltaisiin ”arjen sairasteluihin”.
Satojen miljoonien säästöpotentiaali vuosittain
Elintapasairauksien aiheuttamat vuotuiset kustannukset ovat valtavia. Niitä voi tarkastella esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeiden kautta. Etenkin mielenterveyden ongelmien ja tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien vaikutus on suuri – kumpikin sairausryhmä aiheuttaa vuosittain lähes 200 miljoonan euron kustannukset työkyvyttömyyseläkejärjestelmälle. Kasvainten, hermoston sairauksien ja verenkiertoelinten sairauksien kustannusvaikutus on noin 40–50 miljoonaa euroa vuodessa sairausryhmää kohti.
Sairauspoissaolojen näkökulmasta elintapasairauksien kustannusten vertailu ei ole yhtä helppoa, koska kattavaa tietoa sairauspoissaoloista ei ole saatavilla. Hyvän lähtökohdan arvioinnille saa kuitenkin siitä, että lyhyistä poissaoloista noin kaksi kolmasosaa kohtuu akuuteista ylähengitystieinfektioista ja hengityselinten sairauksista. Lyhyet sairauspoissaolot kestävät tyypillisesti 2 päivää ja ne painottuvat tammikuusta maaliskuuhun ja syyskuusta marraskuuhun sijoittuville jaksoille. Pitkissä sairauspoissaoloissa painottuvat tuki- ja liikuntaelinvaivat sekä mielenterveyden ongelmat.
Elinkeinoelämän keskusliitto on esittänyt vuosien varrella päivittyvää arviota sairauspoissaolopäivän keskimääräisestä kustannuksesta yritykselle. Viimeisin päivitys on elokuulta 2022, jolloin arvioksi esitettiin 370 euroa. Kun suomalainen työntekijä on sairauden takia poissa töistä keskimäärin 5–7 päivää, niin sairauspoissaolojen kustannus on noin 1 850–2 590 euroa henkeä kohti vuodessa. Koko Suomen tasolla sairauspoissaolojen kustannus on siis noin 4,9 miljardia euroa vuodessa.
Tuottavuusvaikutusten euromääräinen arviointi on vielä vaikeampaa. Sairauspoissaoloja moninkertaisesti yleisempää on presenteeismiksi kutsuttu ilmiö, joka tarkoittaa sairauden aiheuttamaa työtehon laskua ilman varsinaista poissaoloa. Suomessa arviot presenteeismin vuotuisista kustannuksista työtekijää kohti ovat vaihdelleet 1 600–2 500 euron välillä, joten puhumme vähintään sairauspoissaolojen suuruisesta tuotantopanoksen menetyksestä. Tuottavuusvaikutukset liittyvät myös henkilöstön sitoutuneisuuteen ja työnantajakuvaan, eli yrityksen menestykseen rekrytointimarkkinoilla.
Tietoa on enemmän kuin riittävästi, muutoksen synnyttämiseen tarvitaan myös tunnetta
Elintapasairauksiin liittyvää tietoa meillä on vaikka kuinka paljon, siitä ei ongelmien ratkaiseminen ole kiinni. THL:n Mika Gissler on todennut, että ”Ehkä meillä on liian helppo elämä ja liikuntaa ei ole tarpeeksi. Ruokailutottumuksissa on parantamisen varaa.” Alkoholin käytön vähentäminen, terveysliikunnan lisääminen, suolan käytön vähentäminen, tupakoijien osuuden vähentäminen, väestön jatkuvan lihomiseen estäminen ja lääkehoidon vaikuttavuuden tehostaminen ovat meille kaikille tuttuja tavoitteita. Nämä ovat kuitenkin myös Kansainvälisen terveysjärjestö WHO:n tavoitteet elintapasairauksien ehkäisemiseksi.
Tehdäksemme todellisia muutoksia elintapoihimme me tarvitsemme mahdollisimman herättelevää, juuri meidän omasta tilanteestamme kertovaa informaatiota ja vertailumahdollisuuksia muihin ihmisiin. Yleinen tilastotieto ei saa meitä tarttumaan elämäntaparemonttiin, vaikka ”järki” sen puolesta kovalla äänellä puhuukin. Tunne ratkaisee sitoutumisen muutokseen – korjausliikkeen tekemisen pitää tuntua aidosti omalta valinnalta ja tärkeältä oman tulevaisuuden muovaamisen kannalta.
Työnantajalla on selkeä intressi tukea henkilöstönsä terveyden ja hyvinvoinnin kehittymistä etenkin, jos elintapasairauksien sairastumisriskit ovat koholla. Konkreettinen panostaminen henkilöstön terveyteen ja hyvinvointiin kuitenkin kannattava investointi missä tahansa tilanteessa, jotta edellä käsiteltyjä talouden kautta syntyviä työkyvyttömyyden vaikutuksia voidaan hallita.
Tomi Hussi, Toimitusjohtaja, ThinkFellows Oy
Kirjoitus laadittu kaupallisessa yhteistyössä Nightingale Health Oyj:n kanssa.
