Tiimityö ei toimi ilman luottamusta

Julkaistu: 1.11.2022 klo 07:30

Tiimityön pohja on luottamus.

Aivan kuten urheilussa maalintekijä voi luottaa siihen, että
kiekko pamahtaa lapaan oikealla hetkellä. Syöttäjä ei voi pohtia, että jos hän auttaa
kaveria tekemään maalin, niin hän ei itse pääse juhlituksi maalisankariksi, vaan ainoastaan
syöttäjäksi.

Yhdessä onnistuminen vaatii oman egon jumppaamista rintataskuun sopivaksi.
Altruisti on kiva tyyppi, hän laittaa toisen edun aina omansa edelle. Valitettavasti altruisti
joutuu usein narsistien juhlissa kynnysmatoksi ja syypääksi kaikkeen mahdolliseen ja
mahdottomaan. Narsisti kerää mielellään kunnian siitäkin, mitä ei ole tehnyt.

Egoisti on altruistin toinen ääripää. Hän täyttää huoneen, on itserakas ja omahyväinen, pitää vartin
monologin erinomaisuudestaan ja laittaa kategorisesti oman etunsa muiden edelle. Ihailen
Jeesuksen johtamistyyliä vaikka en joka ilta muistakaan tarttua raamattuun. Jeesus pesi
opetuslasten jalat. Hän tajusi, että on tiimin auttaja ja mahdollistaja, eikä palvottu stara ja
huomion keskipiste. Jeesuksen ego oli sopivan kokoiseksi jumpattu. Silti hän uskalsi
komentaa oppimattomia kalastajia, rakkaita opetuslapsiaan terävästi, selkokielisesti ja
vihaisestikin.

Ongelmakeskeisyydestä ei ole iloa, kuka vain osaa kehitellä ongelmia. Fiksu
löytää ratkaisun jokaista ongelmaa kohti. Tämä on hyvä perussääntö. Narista saa, jos
löytää ratkaisun jokaisesta narinan aiheesta, muuten ihan hys hys.

Viha ja rakkaus eivät mahdu samaan lähtöruutuun. Kun viha astuu kuvioihin, niin rakkaus
loikkii karkuun ikkunasta. Ihminen, jota ei ole koskaan ehdoitta rakastettu, ei osaa
itsekään rakastaa ehdoitta. Rakkaudettomuus jättää ihmiseen syvät haavat, joita ei
välttämättä saada paikattua pitkässäkään terapiassa. Vuorovaikutuksessa saamme
kutakuinkin sen verran kuin itse annamme. Vihaa purskahteleva ei uskalla avautua, ei
tohdi luottaa, hän saa palautteessa takaisin sitä mitä olettaakin saavansa – ei mitään kovin
kivaa. Rakentavaa palautetta saa vain sitä jakava. Poikkeuksena ehkä teinien vanhemmat
(jaksuhali).

Vain hyväitsetuntoinen uskaltaa antautua rakkauden vietäväksi, rohkenee
paljastaa heikot kohtansa ja tunnustaa virheensä. Kaltoin kohdeltu elää ikänsä pidä tunkkis
-asenteella, jolloin jokaisen täytyy todistaa arvonsa ja mukavuutensa, mutta harva jaksaa
todistella loputtomasti siilipuolustuksessa pörhistelevälle. Tämän takia passiivis-
aggressiivisen kostonhautojan tai avoimen ilkeän päänaukojan maailmankuva on musta ja
sielu kaipaa lohdutusta.

Nöyryytys on karu kiertopalkinto

Valitettavan usein kiusaaja ja sadisti on itse tullut elämässään alistetuksi ja nöyryytetyksi.
Hän on saanut oppia olevansa pieni ja heikko ja että koskaan ei saa näyttää pelkoaan ja
tuskaansa. Psykojargonilla ilmaistuna hän sairastuu vahvuuteen. Tuska koteloituu sieluun
tiiviiksi sykkyräksi, jota kokeneenkaan terapeutin on vaikea saada avatuksi. Sanotaan, että
narsistisen persoonallisuushäiriön, antisosiaalisuuden ja psykopatian pohja löytyy karussa
lapsuudessa, henkisessä ja fyysisessä väkivallassa ja toistuvissa pettymyksissä. Juuri kun
on oppinut luottamaan, niin matto nykäistään jalkojen alta.

Psykologi Alice Miller kuvasi kerran mustaa pegagogiikkaa seuraavalla kasvatusepisodilla.

Lapsi seisoi pöydällä ja aikuinen kehotti lasta hyppäämään, hymyili rohkaisevasti ja levitti kätensä. Kun lapsi
hyppäsi, aikuinen laittoi kädet selän taakse ja lapsi mätkähti naamalleen lattialle. ”Siinä
näit, maailma on paha paikka, keneenkään ei voi luottaa.” Lapsi, jota on rakastettu ja
kannustettu uskaltaa aikuisenakin hypätä, hän tietää, että hänet otetaan vastaa vahvoille
käsivarsille. Aina ei tarvitse onnistua, olla vahva ja kaikkitietävä. Virheitä saa tehdä ja
niistä voi oppia. Hyväitsetuntoisen ei tarvitse kasvattaa ympärilleen kaikkitietävän ja
virheettömän suojakuorta. Hän voi nostaa käden pystyyn virheen merkiksi, kuten
koripallossa tehdään.

Huijarisyndrooma vaivaa valitettavan usein lahjakkaita, fiksuja ja kunnianhimoisia nuoria
naisia, jotka menestyvät opiskeluissaan ja töissä, mutta silti sisäinen ääni epäilee:
”etköhän ole hiukan liian vaativissa hommissa kykyihisi nähden.” Tämän takia se luokan
yläasteen naistennaurattajakundi, jolla on horjumaton usko omiin kykyihiin ja kirkkaaseen
älyynsä, voi nousta nelikymppisenä toimariksi ja kiltti puurtajatyttö kirkkaammasta
älystään huolimatta vain keskijohtoon.

Tutkimuksissa on noussut esiin niin sanottu lasijyrkänne-ilmiö, mikä tarkoittaa, että nainen pannaan johtoon mahdottomassa paikassavja virnistellään jäätteenmäessä poikien kanssa sivusta: ”katotaan, mitä likalle käy.”
Johtaminen ilman sosiaalisia, organisatorisia ja taloudellisia resursseja ei onnistu.
Helppohan sellaisen valmentajan on valmentaa, jolla on parhaat, lahjakkaimmat ja
kunnianhimoisimmat pelaajat.

Sano suoraan, ratkaisukeskeisesti ja rakkaudella

Epäselvä johto tai yt-neuvottelut ovat pohja kiusaamiselle, huhut alkavat liikkua: ”ootko
kuullu, että Seijan osasto lopetetaan.” Johtajan pitää olla suoran, nopean ja rehellisen
kommunikaation mestari. Johtajan paikka on yksinäinen. Täytyy pystyä sanomaan suoraan
ja ratkaisukeskeisesti. Totuutta et kuule parhaalta kaverilta etkä äidiltä. Pelokas mies
kehuu naisensa kamalaa permistä. Kuitenkin vain suoran ja rehellisen kommunikaation
kautta pystymme kehittymään. Jokainen tekee virheitä. Virheitä saa ja pitää tehdä, mutta
saman virheen vain kerran. Saman koiran saa antaa puraista korkeintaan kerran. Vain
tyhmä toimii aina samalla tavalla ja odottaa joka kerta eri tulosta. Tulisko sieltä ämpäristä
tänään kalaa, kun eilen ei tullut.

Ilkeä voi olla aidosti paha ihminen, joka nauttii muiden nöyryyttämisestä, tai hän voi olla
herkkyytensä peittänyt kovis, joka yrittää vakuutella itselleen ja muille olevansa kova ja
tyly vaikka herkkyys purskahtelee esiin pahvikulissin takaa. Organisaatio voi kannustaa
ilkeyteen tai se voi opettaa tasa-arvoisuuteen, läpinäkyvyyteen ja reiluuteen.
Organisaatiotkin oppivat. Organisaatio voi korruptoida sielun ja opettaa ilkeyteen ja
ankeaan autoritaarisuuteen, jossa ylemmällä vuokaaviossa pönöttävä on aina oikeassa
vaikka olisi kuinka ulapalla. Organisaatio voi opettaa sanomaan suoraan, rakkaudella ja
ratkaisukeskeisesti päin naamaa.

Hyvähenkinen ja reilu työpaikka voi opettaa silloin meinasin sanoa -tyypinkin sanomaan oikeille ihmisille oikeassa paikassa, eikä väärille ihmisille sitten kun ovi menee kiinni. Reilusti kohdeltu tahtoo olla reilu ja luottamuksen
arvoinen. Epäreilusti kohdeltu hautoo kostofantasioita ja haluaa päästä tasoihin. Kun asia
on päätetty, niin vennamolaisesti pulinat pois ja jokainen tekee mitä sovittiin.

Kahvipöydässä työpaikalla voidaan kehitellä muitakin liikuntaharrastuksia kuin selkään-
puukotus.

Kirjoittaja sosiaalipsykologi, opettaja Janne Viljamaan 15. kirja Ilkeät ihmiset ilmestyy
vuonna 2023.