Maanpäällinen työelämä
Julkaistu: 24.10.2022 klo 07:30
Työelämän jumalaisen näytelmän toinen paneelikeskustelu käsitteli Maanpäällistä työelämää. Keskustelu osoitti, että ajattelemme johtamisen periaatteita liian kapeasti ja välillä jopa tietoisesti yhteistä harhaa luoden. Tulevaisuuden haasteisiin ja nuorempien sukupolvien odotuksiin vastaaminen edellyttää, että meidän on kyettävä parempaan – sekä johtamisessa että työelämän merkityksellisten kohtaamisten mahdollistamisessa.
Luonnontieteellinen ihmiskäsitys jättää yrityksessä paljon asioita pimentoon
Tämän päivän työelämässä korostuu vahvasti luonnontieteellinen ihmiskuva humanistisen sijasta. Ymmärrys ihmisestä kaventuu rationaalisen ajattelun ja loogisen toiminnan analysoinniksi. Kvantifioinnin, eli asioiden lukuina esittämisen arvostus onkin tässä ajassa suuri. Luvut ovat puhuttelevia ja fiksusti esitettynä ne tuovat erilaisia havaintoja hyvin esiin. On kuitenkin syytä muistaa myös se, että niiden kautta saadaan vain harvoin esiin koko totuus.
Luonnontieteellisen ajattelutavan arvostus kaventaa näkökulmaamme esimerkiksi tiedolla johtamiseen. On totta, että datan (tyypillisesti lukuina) hyödyntäminen päätöksenteon perustana on hyvä ja tarpeellinen lähestymistapa – faktoihin perustuva johtaminen vahvistaa yrityksen toiminnan systematiikkaa ja lisää päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Tiedolla johtamiseen liittyy kuitenkin myös valtava määrä inhimillisiä ominaisuuksia, kuten kyky luoda uutta tietoa yhdessä. Siksi me tarvitsemme työelämässä rationaalisuuden korostamisen ohella kipeästi myös valmiuksia humanistiseen ajatteluun asioista kuten kulttuuri, vuorovaikutus ja kognitiivinen kyvykkyys. Asetelma luonnontieteellisen ja humanistisen ihmiskuvan välillä ei voi olla joko-tai vaan sen tulee olla sekä-että.
Mitä keisarin uusille vaatteille tapahtui merkityksellisuuspesussa?
Siinä missä helvetillistä työelämää käsittelevässä paneelissa puhuttiin työelämäteatterista, maanpäällisen työelämän keskustelussa tuotiin esiin termi ’merkityksellisyyspesu’. Merkityksellisyyspesussa on kysymys siitä, että me yritämme saada tekemisemme näyttämään joltain muulta ja tyypillisesti todellista hienommalta.
Merkityksellisyyspesu on mielestäni monella tapaa vaarallista. Se korostaa näennäisyyttä ja teeskentelemistä jatkaen siten Työelämän helvetti -paneelissa käsiteltyä työelämäteatteria. Merkityksellisyyspesu on täydellisessä ristiriidassa lähes minkä tahansa organisaation julkilausuttujen arvojen kanssa. Silloinhan arvot eivät todellisuudessa voi olla toimintaa ohjaavia syviä yhteisesti hyväksyttyjä periaatteita, vaan ne ovat pikemminkin jotain ulkoisiin tai sisäisiin tarpeisiin laadittuja viestinnällisiä korulauseita. Eikö silloin kyseessä ole lopulta kollektiivinen valhe – keisarin uudet vaatteet ovatkin tyhjää puhetta? Humanistisen ajattelun suuremmasta painoarvosta olisi apuja tähänkin.
Kohtaamisten mahdollisuus on säilytettävä myllerrystenkin keskellä
Paneelissa pohdittiin tässä ajassa korostuvaa elämistä erilaisten jännitteiden ristivedossa. Ulkoisia myllerryksiä on tullut jatkuvalla syötöllä ja niihin on ollut pakko kyetä sopeutumaan. Hetkessä elämisen taito ja haasteiden kanssa toimeen tuleminen ovatkin tämän hetken ydinvalmiuksia. Pakko ohjasi meidät sopeutumaan esimerkiksi lähes totaaliseen etätyöhön vain muutamassa viikossa.
Kohtaamisten tarpeen ja arvon ymmärtäminen edellyttää sitä, että lähityöpäivien rakennetta muokataan tietoisesti. Siinä ei yksinkertaisesti ole mitään mieltä, että pendelöimme toimistolle istumaan koko päivän erillään toisistamme erilaisissa etäpalavereissa ihan samaan tapaan kuten kotonakin. Hybridityö on tullut jäädäkseen, meidän on kyettävä löytämään parhaat mahdolliset tavat sen toteuttamiseen.
Palveleva johtaminen tukee merkityksellisyyttä ja vastaa nuorten odotuksiin
Tämän päivän nuoret eivät sinänsä ole erilaisia aikaisempiin sukupolviin verrattuna, mutta heidän arvonsa ovat tyystin erilaiset – heille ei mekanistiseen ajattelumalliin perustuva työelämä maistu. Meidän on kyettävä uudistamaan työelämää niin, että se tarjoaa aitoja mahdollisuuksia merkityksellisyyden ja mielekkyyden kokemiseen. Tämä on toki myös vanhempien sukupolvien etu.
Valmentavaa johtajuutta paremmin tutkittu ’palvelevan johtamisen’ käsite soveltuu hyvin tulevaisuuden esihenkilötyön lähtökohdaksi. Silloin johtaja asettaa itsensä aidosti työyhteisön menestyksen tukijaksi eikä hän voi paeta vastuutaan roolin taakse. Palveleva johtaminen tukee merkityksen ja merkityksellisyyden rakentumista parhaalla mahdollisella tavalla.
Jos lähdemme ajatuksesta, että maanpäällisen työelämän paneelin teemat hahmottelivat tämänhetkistä työelämää, niin kehittämiselle todella on tarvetta jatkossakin. Uskon keskustelun piirtämän kuvan olevan realistinen, kun katsomme vaikkapa työelämään liittyvää uutisointia ja yleistä keskustelua. Tämän blogisarjan viimeinen osa käsittelee Työelämän taivas -paneelikeskustelua. Katsotaan, mitä eväitä sieltä saadaan paremman työelämän rakentamiseen.
Tomi Hussi
Toimitusjohtaja, ThinkFellows Oy
