Resilienssi on uuden työn metataito
Julkaistu: 8.6.2022 klo 08:42
Resilienssistä on parin viimeisen vuoden aikana tullut trendisana, joka mainitaan vähän kaikenlaisissa yhteyksissä. Kulunut poikkeusaika onkin toki laittanut muutoskykymme koetukselle, kun olemme joutuneet reagoimaan muutoksiin ja varsin nopeassa tahdissa etsimään uusia tapoja tehdä töitä tai suorittaa arkisia askareitamme.
Vaikka elämä poikkeusolojen jälkeen normalisoituukin, voimme varmuudella löytää muutoksia edestämme vastaisuudessakin. Monet megatrendit ja työelämän jatkuva murros pitävät huolen siitä, että resilienssin voimavaroille on tarvetta. Miten resilienssi siis tulisi nähdä tulevaisuuden työn valossa?
Eteenpäin menemisen taitoa
Resilienssi ja metataito ovat molemmat termeinä sellaisia, ettei niille ole mitään yksiselitteistä määritelmää. Resilienssissä on kyse ennen kaikkea siitä, miten kykenemme luovimaan eteenpäin haasteista huolimatta ja toisaalta, miten voimme luoda toivottua muutosta, ennakoida riskejä ja suhtautua uusiin tulevaisuuden haasteisiin kasvun asenteella.
Metataidolla taas tarkoitetaan ylemmän asteen taitoja, jotka aktivoivat ja mahdollistavat muiden työelämässä tärkeiden substanssitaitojen käyttöä. Ne kumpuavat maailmaa muuttavista megatrendeistä. Esimerkiksi digitalisaation myötä tarvitsemme digitaitoja, jotta osaamme navigoida erilaisissa järjestelmissä. Näiden lisäksi tarvitsemme myös uudenlaisia vuorovaikutustaitoja tai luovuutta osataksemme tuottaa tietoa sellaisessa muodossa, että ihmiset löytävät sen ja kiinnostuvat siitä.
Resilienssikin olisi syytä ymmärtää kimppuna erilaisia taitoja, joita tarvitsemme muutosten ja haastavien tilanteiden keskellä. Se ei siis ole vain harvojen ominaisuus, vaan jokainen meistä on omalla tavallaan resilientti ja samaten jokainen meistä voi sitä myös vahvistaa läpi elämän. Nämä taidot voidaan jakaa useaan eri osa-alueeseen, joista tässä artikkelissa tarkastelemme kahta keskeisintä.
Elintavat resilienssin perustana
Elintavoillamme on fysiologinen vaikutus resilienssiin. Tämän tietää meistä jokainen, joka on ikinä kokenut nälkäkiukkua, tai yrittänyt väsyneenä ratkaista visaista ongelmaa. Kummassakaan tilanteessa emme ole parhaimmillamme ja niin tunteiden säätely kuin rationaalinen ajattelukin on haastavaa.
Fyysinen hyvinvointimme toimii resilienssimme kivijalkana, josta kannattaa pitää huolta. Töiden sisällöt muuttuvat alalla kuin alalla yhä vaativammiksi niin kognitiivisesti kuin sosiaalisesti. Näemme jo nyt, miten psyykkisen työkyvyn haasteet lisääntyvät ja erilainen psykosomaattinen oirehtiminen, kuten unihäiriöt, ovat yhä tavallisempia haasteita riskeeraten niin työntekijän hyvinvoinnin kuin työtehon. Työelämän resilienssin kannalta keskeisiä kysymyksiä ovatkin miten nukumme, syömme ja liikumme. Miten palaudumme? Muistammeko pitää taukoja? Saako kesken työpäivän ottaa nokoset?
Työterveyslaitoksen hiljattain julkaiseman Hyvinvointia työstä 2030-luvulla -raportissa nousevat vahvasti esiin erilaisten elämänalueiden synkronointi ja kokonaisuuden hallinta, jotta voimme tukea riittävän joustavan työelämän rakentumista. Priorisointi ja karsinta ovat tulevaisuuden työelämässä keskeisiä taitoja, samoin kuin erilaiset elämän yksinkertaistamiseen ja rauhoittamiseen tähtäävät käytänteet, kuten etätyön mahdollistaminen.
Kirkas visio halutusta tulevaisuudesta auttaa navigoimaan muutoksessa
Jos fysiologia on kivijalka, ovat merkitykselliset ja arvoihin sidotut visiot resilienssimme johtotähtiä. Selkeät tavoitteet vaikuttavat motivaatioon ja sitoutuneisuuteen silloinkin, kun elämässä myrskyää. Jos taas visio on täysin sumun peitossa, on huomattavasti hankalampaa jatkaa eteenpäin. Tulevaisuudesta maalataan mediassa usein erilaisia uhkakuvia, ja ne saavat meidät suhtautumaan tulevaan varovaisesti. Ihmismieli on luontaisesti taipuvainen näkemään uhkia mahdollisuuksia helpommin ja uhkakuvilla on herkästi enemmän painoarvoa. Siksi tarvitsemmekin vastapainoksi vahvan ja kirkkaan vision halutusta tulevaisuudesta, jotta voimme tietoisesti kääntää uhat mahdollisuuksiksi ja mahdollisuudet toiminnaksi.
Yksilön näkökulmasta työn murros on muun muassa digitalisaation, robotisaation ja tekoälyn myötä väistämätöntä, mutta samalla työelämässä korostuvat monet sellaiset inhimilliset voimavarat, joita kone ei voi korvata. Tulevaisuudentutkija Markku Wilenius peräänkuuluttaa meiltä tulevaisuudenkestävää työidentiteettiä, joka perustuu yhtäältä vahvalle itsetuntemukselle sekä käsitykselle omista intresseistä, vahvuuksista ja visiosta, sekä toisaalta omaehtoiselle oppimiselle ja osaamisen päivittämiselle. Yksilön kannalta onkin tärkeää pohtia omaa toimintaa ja sen päämääriä, ja muokata niitä ennakoivasti, jotta hallinnan tunne muutosten keskellä säilyy.
Resiliessi on aina mahdollisimman monen eri osa-alueen mahdollistama. Lue seuraavasta artikkelista lisää muista resilienssin voimavaratekijöistä!
Ulrika Björkstam, CReC-sertifioitu resilienssivalmentaja
