Syöpä koskettaa tavalla tai toisella useimpia suomalaisia. Meistä monella on lähipiirissä syövän läpikäynyt henkilö,

jonka kautta olemme nähneet hoitojen rankkuuden ja sairauden vaiheet.

Toisilla syövän sairastaminen näkyy päällepäin, toisten sairastumisesta emme saa tietää koskaan. Sairaudesta

kertominen tai kertomatta jättäminen on henkilökohtainen päätös ja jokainen käsittelee sairastumisen kriisiä omalla

tavallaan. Yhteistä on se, että kaikilla potilailla sairaus vaikuttaa suuresti elämään. Sairaus jättää jälkensä

sekä henkiseen että fyysiseen puoleen, mutta syövän kokeneelle on tärkeää, ettei häntä leimata syöpäpotilaaksi.

Potilas on paljon muutakin kuin hänen läpikäymänsä sairaus.

Syöpään sairastuminen tuo mukaan monia ajatuksia, niin kielteisiä kuin myönteisiäkin, ja uudenlaisen arjen.

Osa syöpäpotilaista pystyy tekemään töitä hoitojen ajan, jotkut tarvitsevat sairauslomaa ja joillekin on tarpeen

räätälöidä väliaikaisesti osa-aikatyötä. Työssä käynti hoitojen aikana on hyvin yksilöllistä ja riippuu monesta

tekijästä.

Syövästä toipumisen myötä ajankohtaiseksi tulee työhön paluu. Yksilön työkyky voi olla ennallaan sairastetusta

syövästä huolimatta – tai se voi olla rajallinen. Hinku töihin on usein kova, sillä työllä on suuri merkitys paitsi

toimeentulon niin myös sosiaalisten suhteiden kannalta.

Työhön palaaminen helpottuu, kun työnantaja, työhön palaava ja työterveyshuolto tekevät yhteistyötä. Joskus

työnteon onnistumisen kannalta pienet asiat ovat ratkaisevia. Uudenlainen hiiri tai muutos työaikaan voi tarjota

tarpeellisen jouston. Syöpä on vakava sairaus, mutta se ei sinällään sulje ihmistä ulos työelämän piiristä.

Sairaudesta voi parantua ja elämä jatkua lähes ennallaan.

Työhön palaavaa henkilöä on tuettava ja työn sujuvuus varmistettava. Tarvittaessa työtä on järjesteltävä uudelleen,

mutta on ensiarvoisen tärkeää muistaa kohdella sairauslomalta palaavaa tasavertaisesti muiden työntekijöiden

kanssa. Syövästä saa ja kannattaa puhua, mutta ei udellen ja vain, jos sairauden läpikäynyt sen hyväksyy.

Mitä enemmän me tiedämme syövästä, sitä realistisemmin osaamme suhtautua sairauteen ja sen kohdanneisiin ihmisiin.

Työhön palaavan syövän kokeneen ihmisen kohtaamisessa pätevät monet arkiset neuvot.

Toisen ymmärtäminen ja asioista sopiminen ovat toimivia avaimia. Kannattaa ottaa työtoveri vastaan omana itsenään. Vaikka syöpä vaikuttaa suuresti elämään, on potilaalle tärkeää saada kokea, että elämä jatkuu ja arki kantaa. Tässä me kaikki voimme omalla panoksellamme olla avuksi, niin työpaikalla kuin sen ulkopuolellakin.

---