fbpx

Work goes happy

Blogit

Emmekö halua olla onnellisia?

Maailma on pullollaan uhkia, negatiivisia uutisia, valitusvirttä ja tölvimistä?

Vai onko se sittenkin pullollaan positiivisia uutisia, iloa ja kehumista? Kumpi pitää omalla kohdallasi paikkansa, riippuu pitkälti siitä, mihin tarkkaavaisuutesi kiinnittyy. Vaikka onnellisuustaitoja voi saada syntymälahjanakin, on lohdullista tietää, että ne ovat myös opittavissa.

Suomessa asuu tutkitusti maailman onnellisin kansa YK:n  asettaman asiantuntijajoukon onnellisuusraportin mukaan( World Happiness Report 2018). Onnellisuustutkija Emma Seppälä kysyy kuitenkin aiheellisesti artikkelissaan, mikseivät suomalaiset ole titteliinsä tyytyväisiä (Seppälä 2017). Suomen sija raportissa on viime vuosina noussut ja nyt sitten kipusimme ykköseksi. Se on herättänyt julkisuudessa paljon keskustelua: miten itsemurhatilastojen, masennuksen ja työpaikkakiusaamisen maa voi olla maailman onnellisin.

Masennus vie todella joka päivä eläkkeelle 8 henkilöä. ( Eläketurvakeskus 2018) Työ rasittaa henkisesti melko tai erittäin paljon 60 % palkansaajista ja työpaikkakiusaamista on havainnut joskus tai usein miltei yhtä moni palkansaajista. (Työolobarometri 2017 ). Itsemurhatilastoja me emme kuitenkaan enää johda.

Onnellisuuden arvioinnissa käytetään ihmisen elämää koskevaa tilastotietoa sekä subjektiivista kokemusta kuten myönteisten tunteiden määrää (mm. ylpeyttä ja iloa) sekä negatiivisten tunteiden määrää (mm. kipua, vihaa ja huolta). Ulkoiset puitteet  kuten bruttokansantuote asukasta kohti, korruption vähäisyys, mahdollisuus vaikuttaa omaa elämää koskeviin valintoihin tai terveen eliniän odote antavat kyllä mainiot puitteet toisin kuin köyhissä sotaa käyvissä maissa, mutteivät takaa onnellisuutta. Hyvinvoinnin kokemiseen tarvitaan omiakin toimia.  Suomalaisilla on siis mahdollisuus onneen, mutta osaammeko käyttää sitä hyväksemme?

Ainakin jotkut osaavat. Yleisradion tuoreen Suomalaisten pelot ja haaveet –kyselyn mukaan 20 % suomalaisista on erittäin tyytyväinen elämäänsä. Ei yhtään tai vähän tyytyväisiä oli 16 % vastaajista. ( YLE:n onnellisuuskysely 2019 )

Miten lisätä hyvinvointia?

Mihin pitäisi kiinnittää huomiota tullakseen onnellisemmaksi? Neurotieteiden näkökulmasta  subjektiivisen hyvinvoinnin kulmakivinä ovat vuoden 2015 onnellisuusraportin mukaan ( Davidson R.J. & Schuyler B.S. 2015) :

  • positiivisten tunteiden ylläpitäminen,
  • kielteisistä tunteista toipuminen,
  • empatia, epäitsekkyys ja yhteisöllinen käyttäytyminen ja
  • päiväunelmointitaito, läsnäolotaito ja tunteiden havaitseminen.

Myönteiset tunteet lisäävät hyvinvointia ja laajentavat tarkkaavaisuutta. Kielteisten tunteiden vallassa emme näe metsää puilta, mutta myönteiset tunteet avaavat silmät. Siksi ne rakentavat henkilökohtaisia voimavaroja kuten sitkeyttä, tuen vastaanottamista muilta, luovuutta ja osaamisen kehittämistä.  Myönteisyyden lisäämiseksi kannattaa kysyä, mistä voin olla tänään kiitollinen? Pienet ilonhetket on hyvä huomata. Luonto lisää automaattisesti myönteisiä tunteita.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aina pitäisi olla iloinen. Jokainen kohtaa elämässään huonoja päiviä ja ongelmia, mutta kielteisistä tunteista voi toipua. Itseltä voi kysyä, miten olen näistä  ongelmista ennen selvinnyt? Mistä voisin kaivaa nyt samat resurssit käyttööni? Huolten purkaminen toisten kanssa helpottaa niinikään. Eräs opiskelija kertoi merkinneensä kalenteriinsa huutohetken, ettei kaiken aikaa tarvinnut vatvoa avioeroaan.

Yhteisö on jokaiselle tärkeä hyvinvoinnin lähde. Sen ulkopuolelle jätetty tuntee sosiaalista kipua, joka on täysin verrattavissa fyysiseen kipuun (Sosiaalinen kipu) Siksi tarvitsemme empatiaa, toisen ihmisen asemaan asettumisen taitoa, koska se lisää myös omaa hyvinvointia. Epäitsekäs tarjoaa apuaan. Yhteisöllisyydestä on usein käytetty myös sosiaalisen pääoman käsitettä. Sen on todettu vähentävän sairastamista, masennuksen ilmenemistä ja kykyä vastaanottaa apua toisilta. Siihen vaikuttavat niin esimiehen kuin työntekijöidenkin käyttäytyminen. Tervehdi, kiitä ja kehu! Ota puheeksi, jos näet häirintää tai kiusaamista.

Päiväunelmointitaito tulee avuksi tylsinä hetkinä. Silloin voi ajatuksissaan siirtyä haaveisiinsa. Läsnäolotaito tarkoittaa sitä, että toisia kohdatessa huomaa heidät. Tunteiden tulkintataito, tunneäly, helpottaa kanssakäymistä toisten kanssa, mutta myös vähentää stressiä.

Voimmeko sitten oppia elämään niin, että olisimme onnellisempia? Biologia, perimä,  määrää osan meidän elämästämme, mutta yhtä suurelta osin voimme vaikuttaa omalla aktiivisuudellamme. (Sheldon K.M. & Lyubomirsky s. 2007) Pienetkin askeleet vievät eteenpäin.

Lopuksi on pakko todeta, ettei onnellisuus ei  ole rahasta kiinni. Siihen vaikuttaa paljon myös elämän tai työn kokeminen merkitykselliseksi. Olimme lomamatkalla Thaimaassa. Kävimme joka aamu kävelyllä auringonnousun aikaan. Samaan aikaan hotellin rantaportille käveli työhönsä 47-vuotias Khun Bat. Kun palasimme, hän lauleli hyväntuulisesti portillaan. Kysyin, laulaako hän joka päivä? Laulan, olen niin onnellinen, minulla on tämä työ ja saan turvata hotellimme asukkaiden oloa. Hänen työpäivänsä kesti 12 tuntia, puolen päivän aikoihin hänelle tuotiin ruokakuppi ja pimeyden laskeuduttua hän lähti kotiinsa. Keskipalkka on maassa noin 300 euroa.

Marja-Liisa Manka FT, YTM , työhyvinvoinnin johtamisen dosentti, Tampereen yliopisto

Ps. Meillä on nyt tilaisuus kuulla livenä onnellisuustutkija Emma Seppälää WGH19 Iltagaalassa. Liput https://www.tiketti.fi/wgh-iltagaala-alminsali-oopperatalo-helsinki-lippuja/58068

Kirjoittaja

Marja-Liisa Manka, Työhyvinvoinnin dosentti

Tutustu asiantuntijaan


Asiantuntijan muut kirjoitukset