Työelämän saattohoito keski-ikäisten ratkaisuna
Julkaistu: 20.4.2017 klo 06:14
Luin Kodin Kuvalehden hassunhauskan listauksen ”Tunnista keski-iän merkit”. Huomaisin, että viidestäkymmenestä ikävuodesta huolimatta en taida olla vielä keski-ikäinen, koska listan kahdestakymmenestä kohdasta vain muutama osui minuun.
Keski-ikäiset eivät ole samanlaisia kuin ennen, vaikka mielikuvat pysyvätkin vahvoina.
Legendaarisella Vauva -lehden keskustelupalstalla eräs kysyy:
”Mitä keski-ikäinen korkeasti koulutettu työtön voisi tehdä kokeakseen itsensä tarpeelliseksi osaksi yhteiskuntaa, kun työelämä ei häntä huoli työnhakuyrityksistä huolimatta? Vastaavassa tilanteessa oleva, mikä on sinun selviytymisstrategiasi?
Ensimmäinen neuvo on hyvin kuvaava:
”Yritän selviytyä päivän kerrallaan sekä terveenä että järjissäni. Vaihtelevalla menestyksellä… Kun menettää toivonsa työnsaannin osalta, voi tehdä paljon sellaista, jota ei voi jos toivoo / pelkää joutuvansa töihin. Voi varata aikoja mihin vaan, kuten hammaslääkäriin, jalkahoitoon ja voi ilmoittautua jollekin kansalaisopiston kurssille ja ryhtyä harrastamaan jotain hyvinkin sitovaa, kun ei joudu keskeyttämään sitä töiden vuoksi.”
Keski-ikäisistä puhutaan kauniisti, mutta rekrytointitilanteet ja henkilöstön kehittämisen painopisteet kertovat muuta. Sisäsiistillä puheella halutaan peitellä sitä, että yrityksissä ollaan pulassa ikäjohtamisen kanssa – niin nuorten kuin vanhojenkin.
Viisikymppinen työntekijä on viisas ja usein myös älyllisesti elämänsä huipulla. Suurin osa heistä on valmiina tekemään sen, mitä työssä tarvitaan. Moni pystyy antamaan työlle jopa enemmän, kuin esimies kykenee odottamaan.
Mutta esimies ei toivo heitä töihin.
Muistan erään ystäväni kertomuksen useamman vuoden takaa. Hän sai keski-ikäisistä koostuvan asiantuntijatiimin johdettavakseen. Hänelle sanottiin evästyksenä, että kyseessä on ongelmaryhmä, jonka suhteen toivo on jo heitetty. Vain muutamassa kuukaudessa hän oli tehnyt tästä ongelmaryhmästä yhteistyökykyisen ja tulosta tuottavan.
Keski-ikäisten kykyjä suurempi ongelma ovat kyvyttömät sekä pelokkaat rekrytoijat ja esimiehet. Heillä ei ole munaa palkata kokenutta. En kuitenkaan keksi siihen hyvää syytä.
Työelämä suosii sen sijaan nuoria. Kuten eräs rekrytoinnin ammattilainen sanoi: Työnantajan mielihakija on nyt 30 vuotias – usein kaiken lisäksi mies.
Ikääntyneiden määrä lisääntyy kaikissa länsimaissa ja siinä samalla heistä tulee suuri kuluttajaryhmä. Kenellä muulla kuin toisella ikääntyvällä on näkemyksiä siitä, mitä kaikkea ja millä tavoin heille voidaan myydä? Aikovatko yritykset tosissaan pärjätä siinä kilpailussa pelkästään palvelumuotoilun keinoin, ilman työntekijöitä, jotka ovat itsekin asiakkaita?
Kansainvälisissä tutkimuksissa on useamman kerran todistettu, että työyhteisön monimuotoisuus – johon ikäkysymyskin liittyy, on yrityksen menestyksen kannalta tärkeää. On tutkimustuloksia siitä, että parhaimmin ovat menestyneet ne yritykset, joita perustettaessa perustajat ovat olleet 50 -vuotiaita. Ne ovat siis menestyneet keskimäärin paremmin kuin nuorten perustamat start-up yritykset.
Eräs asiakkaani kertoi pari viikkoa sitten, että hän on nyt 60 -vuotiaana paremmassa henkisessä ja fyysisessä kunnossa kuin oli 50 -vuotiaana. Kymmenen vuotta sitten hän oli juuri ostanut yrityksen, jonka uudistamisessa olin apuna. Hiihtoladulla jäin hänelle jo silloin kuin nalli kalliolle.
Haluan että työelämän monimuotoisuus otetaan tosissaan. Ja haluan että sinäkin lähdet viemään viestiä ja muuttamaan asenteita. Jokaisella ikäluokalla on omat vahvuutensa, joita ei kannata jättää käyttämättä. Emme hae vastakkainasettelua. Haluamme vain, että yrityksissä aidosti ymmärretään kuinka paljon paremmin ne voivat menestyä, kun asiat katsotaan oikein.
Jos haluat vaikuttaa asioihin, liity Facebook ryhmään #kohentajat tai seuraa twitterissä samaa tagia.
Pasi Sillanpää
