Erilaisuus voimavaraksi
Julkaistu: 21.12.2016 klo 07:23
Vuosia sitten osallistuin monikulttuuristen tiimien johtamiskurssille Teknillisessä korkeakoulussa. Kurssin puitteissa toteutettiin opinnäytetyö ryhmissä, joiden jäsenet olivat eri maista ja hyvin erilaisista kulttuureista. Olin ainoa suomalainen ja parikymmentä vuotta vanhempi kuin muut jäsenet, jotka tulivat Chilestä, Italiasta, Kiinasta ja Saksasta. Työryhmä kokoontui välillä kasvokkain, toisinaan kommunikoitiin sähköisin työvälinein.
Erilaisuus tuntui aluksi innostavalta. Kommunikointi oli aika helppoa, koska kaikki puhuivat sujuvaa englantia. Aika pian kuitenkin kävi ilmi, että kulttuurien erilaisuus tiukasti aikataulutetussa projektissa oli iso haaste. Jotkut tulivat tapaamisiin 30 minuuttia, jopa tunnin myöhässä, jotkut eivät saapuneet lainkaan, eivätkä muistaneet edes ilmoittaa esteestä. Projektille asetetuissa aikatauluissa ei pysytty ja eteneminen oli hidasta.
Onneksi joukossa oli yksi saksalainen, joka otti ohjat käsiinsä ja ilmoitti, että ne henkilöt, jotka eivät ole osuuttaan toimittaneet hänelle tiettyyn päivään mennessä, jäävät pois ryhmästä ja opintosuoritusta vaille. Tämä aiheutti rivakan ryhdistäytymisen ja niinpä juuri ja juuri ennen deadline hetkeä saimme valmiin työn jätettyä professorille. Opinnäytetyö hyväksyttiin erinomaisin palauttein.
On helppoa todeta idealistisesti, että erilaisuus ja monimuotoisuus ovat rikkautta, mutta aika usein niistä aiheutuu ongelmia, ainakin aluksi. Monimuotoisuudella tarkoitetaan organisaation henkilöstön, asiakaskunnan ja muiden sidosryhmien moninaisuutta ja moniarvoisuutta.
Monimuotoisuuden määritteitä ovat ikä, sukupuoli, vammaisuus, terveydentila, etninen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus ja seksuaalinen suuntautuminen. Nämä ovat myös lakien määrittelemiä syrjintäperusteita, joiden vuoksi ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan työntekijänä tai asiakkaana.
Työyhteisössä monimuotoisuuden ulottuvuuksia ovat myös työntekijöiden toisistaan poikkeava koulutus, kokemus, taidot, työnteon tapa, persoonallisuus ja arvot. Monimuotoisuus on voimavara, joka edistää toimintatapojen ja palveluiden kehittymistä.
Monimuotoisuudesta on organisaatiolle paljon etuja – etenkin, kun sitä johdetaan oikein. Erilaiset ihmiset tuovat mukanaan uudenlaisia ajattelumalleja. Työyhteisö on ajatuksiltaan, näkökulmiltaan ja osaamiseltaan muita työyhteisöjä rikkaampi ja luovampi.
Erilaisten arvojen ja taustojen aiheuttamat ongelmat vältetään, jos yhteistyö työpaikalla perustuu avarakatseisuuteen ja toisten kunnioitukseen. Työntekijät sitoutuvat työyhteisöön paremmin työpaikoilla, joissa suhtaudutaan arvostavasti erilaisuuteen. Monimuotoisen työpaikan esimieheltä edellytetään tilanneherkkyyttä, avoimuutta ja vuorovaikutustaitoja. Nämä ovat ominaisuuksia, joiden merkitystä on hyvä painottaa koko työyhteisölle.
Työnantajien on aktiivisesti edistettävä työntekijöidensä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä ehkäistävä työpaikoilla tapahtuvaa syrjintää. Tavoitteena on, että työpaikalla on aidosti syrjimättömät menettelytavat työhön ottamisessa, uralla etenemisessä, työtehtävien jakamisessa, palkasta ja etuisuuksista päättämisessä, koulutukseen pääsemisessä sekä työyhteisön kehittämisessä.
Jos työnantajan palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, työpaikalla on oltava suunnitelma tarvittavista toimista sekä yhdenvertaisuuden että tasa-arvon edistämiseksi. Kyseessä on suunnitelma niistä konkreettisista toimenpiteistä, joilla yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistetään. Suunnitelmille ei ole määrämuotoa, mutta niiden tulee olla todennettavissa ja tarkastettavissa.
26118_Monimuotoisuus_yhdenvertaisuus_ja_tasa_arvo_tyoyhteisossaTyöturvallisuuskeskuksen (TTK) palveluryhmä on tuottanut julkaisun Monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työyhteisössä. Sen tarkoituksena on tukea työpaikkoja yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisessä, monimuotoisuuden johtamisessa sekä näihin aiheisiin liittyvien lakisääteisten velvoitteiden toteuttamisessa. Julkaisu on suunnattu johdolle, esimiehille, työsuojeluhenkilöstölle, luottamushenkilöille sekä henkilöstön kehittämistehtävissä toimiville.
Kirjoittaja Päivi Rauramo on Työturvallisuuskeskuksen (TTK) asiantuntija, vastuualueina palveluryhmä, yksityiset palvelualat, työhyvinvointi
