Olen työhyvinvointitartuttaja ja ylpeä siitä!
Julkaistu: 27.5.2016 klo 06:59
Kävin eilen jalkahoidossa oman paikkakunnan uudella yrittäjällä. Anamneesia täyttäessään hän kysyi ammattiani ja sanoin olevani yrittäjä ja FRM -vireysvalmentaja. Juttu ja hoito eteni, samalla kerroin hänelle työstäni organisaatioissa ja kuvasin sitä, mistä näen vireyden ja työhyvinvoinnin koostuvan. Keskustelimme paljon omasta vastuusta sekä vastuun jakamisesta ja jossain vaiheessa hän kysyi minulta: ”Teetkö itse niin kuin valmennat?”
Oli helppoa ja mukavaa vastata myöntävästi. Työssäni johdan itseäni esimerkiksi siinä, että voin itse hyvin. Suunnittelen ja organisoin työpäiväni, viikkoni ja kuukauteni niin, että työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa. Osa sitä on jalkahoidossa tai hieronnassa käyntini vaikka aamupäivän työrupeaman keskellä. Samoin järjestän yhdessä yhteistyökumppaneitteni tai asiakkaideni kanssa mukavia palavereita tai tilaisuuksia, joissa ennalta suunniteltuun agendaan kuuluvat aina ravinnosta, liikkumisesta ja luovuudesta huolehtiminen.
Unesta en tingi, ja sen arvostuksesta puhun aina ja kaikkialla. Jos univelkaa joskus kertyy, kuten jokaiselle normielämää elävälle kertyy, korjaan sen mahdollisimman nopeasti, ettei kumulatiivinen univaje pääse tekemään pahojaan. Juon myös vettä vähintään 1,5 – 2 litraa päivässä, useimmiten enemmänkin, etenkin jos puhun tai liikun paljon. Tärkeä asia on myös se, että koen tekeväni arvojeni mukaista työtä edistämällä yksilöiden ja yritysten vireyttä väsymysriskin hallinnan (Fatigue Risk Management) ja vireysvalmennuksen avulla. Teen siis itse niinkuin valmennan.
Keskustelustamme jäi hyvä fiilis ja se sai minut ajattelemaan sitä, miten oman elämän ja työn kautta voi tartuttaa vireyttä eteenpäin. Omalta osaltani ympäristöni tietää, mitä mistäkin ajattelen ja että olen valmis myös joustavuuteen tilanteiden mukaan. Työyhteisöissä tekemämme konsultaatiot väsymysriskinhallinnasta sekä laajemmat FRM -vireysvalmennukset etenevät ja tartuttavat lisää ihmisiä. Luennot, kirjat ja yksilövalmennukset tekevät omaa työtään. Voin siis sanoa ylpeydellä olevani työhyvinvointitartuttaja. Lisäksi tiedän hyvänä tartuttajana, että ihmisestä toiseen tarttuva asia leviää ja siihen osansa voi tuoda myös ”pisaratartuna”. Se, että kuulee samasta asiasta eri puolilta eri tavoin. Tartuntatietä avaavat myös työhyvinvoinnin interventiot, mutta silti suurin tartuttaja on mielestäni esimerkin voima.
Joskus yhteisöön on jo kehittynyt valtavan hyvinvoiva työhyvinvointivastustuskyky. Se tarkoittaa organisaatioissa huonoa johtamista, tiedonkulun ongelmia, kuppikuntia, muutosvastarintaa ja kokonaisuudesta tai vireydestä piittaamattomuutta. Silloin tarvitaan kärsivällisyyttä antaa työhyvinvointitartunnan oireilla aikansa. Johdon ja esimiesten on hyvä olla edelläkävijöitä, näyttää esimerkkiä ja antaa tilaisuus tartuntaan. Hyvinvointiin panostaminen saatetaan vielä jossain käsittää ylimääräisenä mukavuutena, mutta tutkinnat, analyysit ja ROIt puhuvat omaa laskennallista kieltään. Ihmisen psyko-fysiologinen kokonaisuus vaatii paljon, mutta hyvin hoidettuna antaa vielä enemmän.
Jollei hyvinvointi työssä lopultakaan saa jalansijaa ja tartu, on yhteisön tarina yleensä aika karua nähtävää tai luettavaa. Se nimittäin tulee julkisuuteen joko somen, lehtijutun tai pahimmassa tapauksessa onnettomuuden kautta. Toivon ja uskon, että ymmärrys ja riskinhallinta yrityksissä on nykypäivänä jo sitä luokkaa, että työhyvinvointitartunnan annetaan levitä rauhassa ja sen tuloksista saamme kuulla tälläkin palstalla lisää. Jatketaan vastuullista tartunnan levittämistä!
Päivi Saarijärvi, FRM -vireysvalmentaja, VITALGO
